Vaskikäärmeen blogi

Blogini on muuttanut, se löytyy nyt osoitteesta

http://noidanblogi.blogspot.com

Huomaan, että olen ollut hukassa pitkän aikaa. Keväällä tullut pakkoloma töistä, sairastuminen masennukseen ja paniikki/ahdistuneisuus häiriön paheneminen pysäyttivät toden teolla.

Huhtikuussa palasin kirjoittamiseen, monen vuoden tekemättömyyden jälkeen. Olin lykännyt sitä ajatuksella, että kirjoitan sitten joskus, kun on rahaa, aikaa, tilaa, mahdollisuuksia jne. enemmän … Hah.

Itse asiassa kärsin kirjoituslukosta, koska en suostunut kuuntelemaan itseäni. Luovan kirjoittamisen opettaja ja aivan ihania kirjoja kirjoittava Julia Cameron sanoo, että silloin kun ihminen ei ole itselleen rehellinen, menee luovuuskin tukkoon.

Suosittelen hänen kirjojaan lämpimästi jokaiselle jonka luovuus on ehtynyt tai joka kärsii minkä taiteenalan lukosta tahansa tai vain haluaa eloonsa lisää luovuutta.

Nyt minulla on tunne, että olen parantamassa itseäni, kirjoittamalla. Cameronin tekniikka, aamulla kirjoitettavat aamusivut, eli kolme a4 arkkia käsinkirjoitettua tajunnanvirtaa, ovat jysäyttäneet minut tukevasti keskelle omaa todellisuuttani.

Kokeilkaapa joskus. Kun kirjoittaa aamu toisensa perään kolme sivua täyteen mitä tahansa mitä päähän pälkähtää, alkaa tekstejä lukiessaan äkkiä huomata tietyt toistuvuudet ja nähdä mitä pitää elämässä oikeasti tärkeänä. Vaikka en itse piirrä tai ole muusikko, arvelen että aamusivuista on hyötyä myös muillekin taiteilijoille kuin kirjoittajille, niitä kun ei voi tehdä väärin, eikä kielopista tarvitse välittää.

Kirjoitin aamusivuilla itseni ulos kevään ihmissuhdesolmuista ja aamuiset ahdistuskohtaukset ovat toistaiseksi lähes poissa, minulla jolla oireet ovat olleet aina pahimmat juuri aamulla.

Talven ja kevään aikana myös pitkään jatkunut oman paikan haeskelu on saanut päätöksensä. Olen hylännyt kaikki sinne tänne hyppineet ideat, joista osalla ainakin olen yrittänyt paeta sitä mitä todella olen ja päätynyt olelliseen.

Haluan kirjoittaa. Haluan opiskella lisää shamanismia ja feriä. Haluan päästä siitä ajatuksesta, että jos jokin asia kiinnostaa, sitä pitää oppia tekemään ja hallitsemaan täydellisesti.

Olen halunnut päästä ja päässyt omassa hengellisyydessäni irti liiasta ryppyotsaisuudesta, siirtymässä enemmän spontaaniuden ja tilanne- innoituksen varaan.

Kuten aamusivujen kirjoituksessa niin myös meditoinnissa ja rukoilussa asioita on vaikea tehdä väärin, sen jälkeen kun on oppinut tietyn perustekniikkavaraston, jota voi soveltaa tilanteen ja inspiraation mukaan.

Ilo ja nauru ovat palanneet moneen tekemiseen, liian suorittamisen ja itsensä vakavasti ottamisen tilalle.

”Tämä on suurta onnea.
Ilma on kuin silkkiä.
Muukalaisten katseissa on linnunmaitoa.
En voisi olla onnellisempi,
vaikka olisin leipää jonka sinä voisit syödä.

Ilo on vaarallista,
se täytää minut salaisuuksilla.
Suonissani sihisee myöntymys.
Yritän piiloutua kirkaan lasin taakse,
Tämä menee varmaan kohta ohi.

Tuuli on kuin suudelma
musiikkia sumussa
Puut nauravat
kun lausun niiden nimet.

Kaikki on hoosiannaa,
kaikki on rukousta.
Jerusalem on tässä maailmassa
Jerusalem on tässä maailmassa.”

- Julia Cameron -

Heinäkuun kunniaksi turha tyylitesti, jonka nappasin Korpin blogista. Verratkaa lehtien kesäuutisiin…

SNOBI:
[] oon ainut lapsi perheessäni
[/] saan kyydin aina kouluun, kotiin, harrastuksiin etc. Jos julkiset kulkuvälineet lasketaan…
[] asun omakotitalossa
[] ja meillä on järvimaisema
[] elän vanhempien luotolla
[] en maksa mitään itse, edes jos ostan äidille syntymäpäivä lahjan
[] mulla on tietty kaveri porukka
[] jonka oon tuntenut jo ekaluokasta
[] Dieselin farkkuja on enemmän kuin kahdet
[] aina jos shoppaan, tulee ostettua ainakin parin sadan edestä
[] Luis Vuittonin tai jonkun muun topfashion-brän
din laukku.
[] saan kaiken minkä haluan
[] soitan/olen soittanut viulua
[x] juon aina viinejä tai niitä parempia viinoja tykkään viineistä! ja jos viski lasketaan parempiin viinoihin niin sitten…
[] jokaisella pitäisi olla oma stylisti

1,5 pistettä

PISSIS/FRUIDU:
[] juon vain siideriä, kaikki muu on pahaa hyi helvetti…tästä pitäisi saada ottaa miinuksia
[] oon ryyppäämässä joka viikonloppu
[] blondaan hiuksiani
[] mulla on sivujakaus ja pitkät hiukset
[] shoppailen H&M, Vero Moda, Zara, Ginatricot, Vila etc.
[] ostan vaatteet aina uusina
[] koulu on perseestä
[] jokatoinen sana on kirosana
[] käytän montaa eri meikkivoidetta ja saatan joskus laittaa ehkä hiukan liikaa aurinkopuuteria
[] minulla on pitkät silmäripset
[] valkoista kajaalia silmäkulmaan
[] käytän adidaksen tuulihousujen kanssa niittivyötä
[] kaikki muijat on ”huoria” , ”lutkia” , ”horoja” , ”biatchei” tai ”lehmiä”
[] kun poseeraan kuvassa, suu menee sexymutruun
[x] halailen ystäviäni
[] kuuntelen suomalaista räppiä
[/] poltan mallun punasta poltan juodessani/joskus harvoin vitutukseen mutta vihreää…puoli pistettä siis
[] mulla on napakoru, kielikoru tai nenäkoru
[] otettu tietty ilman porukoiden lupaa
[] hengaan kauppakeskuksissa

1,5 pistettä

TEINI:
[] vaatekaapistani löytyy pelkästään H&M:än vaatteita en osta, koot ovat japanilaislle ja firma käyttää lapsityövoimaa…
[] kuuntelen NRJ:tä
[] mulla on H&M nahkatakki
[x] käytän korkosaappaita
[] meikkaan koulussa välitunneillakin
[] oon katkera, etten oo 18
[] haluisin olla malli
[] oon malli, kävin mallikurssin, mutten saa töitä
[/] käytän laukkua repun sijasta metsässä ja ruokakaupassa reppua, joten puoli pistettä
[] mulla on suun aluella lävistys
[] koska jollakin toisella oli ja se oli musta aika cool
[] uskon kaiken mitä koulussa oppii
[] Sinkkuelämää on paras sarja ikinä
[] Käyn Mäkkärissä usein
[] enkä syö mun Mäkki-aterioita koskaan loppuun
[] porukat on assholeja

1,5 pistettä

GOOTTI:
[x] käytän pääasiassa mustia vaatteita
[] vaatekaapistani löytyy korsetteja useampikin kappale
[x] kuuntelen sellaisia bändejä mitä radiossa ei kuulu
[x] darkwave, goth industrial, gothic, metal, symphonic, medieval etc.
[x] Morticia, Cypershop, Black Star, Backstreet ja RockGootti
[x] tilaan netistä myös vaatteita
[] minua on sanottu saatananpalvojaksi
[/] meikkaan naamani valkoiseksi pidän vaaleasta meikkivoiteesta, tai käytän mortician vampyyripuuteria, joten puoli pistettä
[] eyelineria kuluu
[] oon ajanut kulmakarvani pois
[] minulla on/ollut sivukalju
[] käytän kuiturastoja
[x] minulle on diagnosoitu masennus
[] Tim Burtonin elokuvat ovat ihania, etenkin Nightmare Before Christmas
[] ankh-risti löytyy vaatteista
[] olen masokisti
[x] pidän paljon erikoisista sukkahousuista, stay-upeista ja sukkanauhoista
[] en käytä housuja, varsinkaan farkkuja
[x] ennakkoluuloiset pelkäävät minua olen kuullut olevani pelottava, uskokaa tai älkää

8,5 pistettä

HEVARI:
[x] Children Of Bodom, Stratovarious, Arch Enemy, Metallica, Iron Maiden
[x] \,,/
[x] omistan pitkän mustan nahkatakin
[] mulla on New Rockit
[] öriseminen on asiallista
[x] hiukseni ovat mustat
[] en käy suihkussa kuin vaan pari kertaa viikossa
[] hiukseni yltävät puoleen selkään saakka
[] soitan rumpuja/kitaraa
[] en usko jumalaan
[/] pentagrammi löytyy ainakin yhdestä vaatteesta ei vaatteista, koruna on, joten puolikas piste
[] omistan paljon niittirannekkeita
[] housuistani roikkuu ketjuja enemmän kuin laki sallii
[] käytän maastohousuja
[x] käytän paljon bändipaitoja omistan vain Nightwishin fanipaitoja, mutta käytän niitä paljon
[x] musta on lempivärini
[] rottani on ystäväni
[] kalja on ainoa oikea alkoholi irkkukalja on hyvää, jos sitä kaljaa on pakko juoda
[] Tuska-festareilla on pakko käydä
[] mulla on tatuointi

6,5 pistettä

INDIE:
[x] haluan olla erilainen
[] Muse, Scandinavian Music Group, Regina Spektor, Yeah Yeah Yeahs etc.
[] laukkuni on kirppikseltä
[] pidän kasetteja/LP:tä kaulassa
[/] ostan vaatteeni kirpparilta joskus, joten puolikas piste
[/] mutta en ole koskaan itse myynyt niissä mitään lasketaanko huuto.net kirppariksi? varmuuden vuoksi vain puolikas piste
[] UFF!
[] rakastan Amelieta
[] lempivärini on vihreä
[] oon herkkä ja hiljainen
[x] pidän runoista ja kirjoista
[x] olen rakkausrunot.netissä
[] oon livejournalissa
[] haaveilen paljon ihastuksestani
[] mutten uskalla tehdä asian eteen mitään
[] mulla on paljon taidekuvia galtsussa
[] vähättelen aina itseäni, jotta muut sanoisivat nätisti
[] haluaisin päästä Hellooksiin

4 pistettä

PUNKKARI:
[] mulla on/ollut keesi
[] hiukseni on värjätty jollakin räikeällä värillä
[x] tiedän sanan Punk oikean merkityksen
[] Pelle Miljoona, Maho Neitsyt, Kohu 63, Terveetkädet, Kaaos, Riistetyt, Rattus
[] HC on parempaa
[] tiedän kuka keksi pogoomisen
[] tiedän mihin ja milloin Sid Vicious kuoli
[] ”vaatteet on mun aatteet”
[] Ramones, Sex Pistols, The Clash, The Velvet Underground, UK Subs, Misfits
[] ssshhhht! ei punkista kerrota, siitä voi tulla muotia
[] mulla on motarinahkis
[] ja siinä on niittejä
[] koulu jäi kesken
[] olen ollut Puntala-Rockissa
[] tiedän mitä tarkoittaa sana Anarkia
[] muutin kotoa 16 vuotiaana tai alle
[] mulla ei ole asuntoa
[] vaatteeni ovat rähjäisiä ja rikkinäisiä
[x] maiharit omistan kahdetkin, toiset kesäsksi, toiset talveksi
[] panosvyö ja bondagehousut

2 pistettä

TAVIS:
[] sanon usein ”ihan sama”, ”päätä sää”, ja ”emt”
[] mulla ei ole omia mielipiteitä
[] kuljen massan mukana
[] pelkään erottuvani joukosta
[] asun rivitalossa
[] käyn koulua pyörällä
[x] teen läksyt tein, silloion kun olin peruskoulussa
[] meen koulun jälkeen aina suoraan kotiin
[x] teen kotitöitä valittamatta niistä
[] Salatut Elämät ja Päivien Viemää on mun lempisarjat
[] omistan Gimmelin, Pikku G:n ja Tiktakin levyjä jos joskus ostan, saa pistää pussin päähän ja ampua
[] en ole koskaan värjännyt hiuksia
[] en lintsaa koulusta
[] en ole ikinä ollu jälki-istunnossa
[] en ole ikinä meikannut
[x] perhe on rakas

3 pistettä

HOPPARI:
[] käytän XL-kokosia paitoja ja isoja housuja
[] ostan aina Coca-colaa
[] koulussakin pitää juoda cokista
[] Eminem, SnoopDogg, 2pac, 50cent, Akon, Jay-Z, Kelly, Nelly etc.
[] ihailen Rihannaa ja muita tummia laulajattaria
[] kuuntelen siis räppiä
[] suomiräp on parempaa kuin ulkomainen!
[] ajelen pääni kaljuksi
[] haluaisin olla tummaihonen
[] L.A:han muutan isona
[] MTV on ainoa oikea tv-kanava
[] lempisarjani ovat Pimp My Ride ja Jackass
[] räppään itsekkin
[] käytän räppärien käsimerkkejä ja/tai puhun ”räppärikieltä” toisinaan vitsinä
[] omistan yli 40 cd-levyä
[] käytän pitkäketjuisia koruja joissa suuret riipukset ja riipuksissa on transseja
[] heilutan käsiäni kun puhun
[] käytän skeittikenkiä
[] käytätkö paljon englanninkielisiä sanontoja kuten ”What´s up my brother?”

0 pistettä

HIPPI:
[] mulla on/oli oikeat rastat
[] mulla on hamppukassi
[] kaulassa roikkuu hampunlehti
[x] turkistarhaus on väärin!
[] olen vegaani
[] venytän korvareikiäni
[]kuuntelen Reggaeta
[] Bob Marley ja Jimi Hendrix on mun idoleita
[] omistan batiikki-värjättyjä vaatteita
[] ruokani ovat roskiksesta, eli dyykkaan (aina välillä)
[] samoin vaatteeni
[x] protestoin kaikkea mikä minusta on väärin
[x] olen positiivinen
[] pidän porukassa ringissä istumisesta ja kitaransoitosta siinä samalla
[] omistan peace-korun
[x] olen osallistunut kadunvaltaukseen ja osallistun toistekin jos siltä tuntuu
[] tai mielenosoitukseen
[/] asun/olen asunut kommuunissa lasketaanko soluasunto kommuuniksi? varmuuden vuoksi puolikas piste

4,5 pistettä, hälyttävää

ROKKARI:
[] omistan enemmän kuin kaksi bändipaitaa
[] omistan niittivyön
[] laukkuni roikkuu polvissa tai alemmalla
[] Guns N’ Roses, AC/DC, Green Day, Bon Jovi, Joan Jett, Kiss, Alice Cooper
[] Hanoi Rocks, Smack, The Ark, The Darkness, Jann Wilde & Rose Avenue
[] tiedän ketä on Tré Cool
[] takutan hiukset
[] minulla on lävistys jossain muualla kuin kasvoissa
[] pidän huiveja jalassa/käsissä
[] omistan palestiinahuivin
[] keikoilla katson vaan bändiä, enkä liiku
[] gebardikuvio on mieleen
[] leikkasin itse/olen leikannut housuuni reiän
[] ja lävistin itse korvani
[] minulla on cowboy-bootsit
[x] olen nähnyt lempibändini livenä!!
[x] Aion ottaa tatuoinnin
[x] käytän paljon erilaisia vahvoja luomivärejä
[x] käsissäni on aina jotain koruista verkkohanskoihin

4 pistettä

ERNU:
[] Dir en Grey, D’espa, Gackt, X Japan, Malice Mizer, Schwartz Stein, Moi Dix Mois
[] An Cafe, Alice nine, 12012, Ayabie, Miyavi, Kana, Gazette, Ellegarden, Luna Sea
[x] katon animea
[] hentaitapas!!
[] Naruto on PARAS!
[x] luen mangaa
[] piirrän isosilmäsiä tyttöjä eli MANGAA!!
[/] käytän tyllihameita jos ne ovat gootteja
[x] tykkään mustavalkoisesta raitakuviosta
[] muutan isona Japaniin!
[] olen nähnyt jonkun JPN-bändin livenä
[] minulla on galleriassa kuva jossa näytän peace-merkkiä
[/] minulla on huulilävistys oli kertaalleen kaksi päivää, kunnes irtosi kapakassa seinää vasten tönäisemisen seurauksena
[x] japanilaiset on kauniimpia kuin länsimaalaiset
[] hengaan Helsingissä Kampissa
[] ^_____________^-hymiöt on hienompia kuin :>
[] pimppaan kynsiäni, iPodia ja puhelinta
[] olen opiskellut japania
[] kuuntelen Tokio Hotelia
[] koska sen nimessä on Tokio

5 pistettä

NÖRTTI
[] olen aina kotona
[x] äiti tykkää musta
[] suutun jos saan kokeesta ysin
[] keskiarvoni on yli 8.6
[] keskiarvoni on yli 9
[] matematiikan numeroni on 10
[] minulla on akne
[] en osta itse vaatteita
[] tai ne ovat isosisarusteni vanhoja
[] tai ne on supermarketista….
[] minulla ei ole lempibändiä
[] pelaan wowia
[] pelaan paljon tietokoneella
[] irkkaan
[] omistan psp:n
[] omistan jo ps3:sen
[] wii!npäs
[] osaan koodata HTML:llää, CSS;sää, PHP;ta etc.
[] aion isona insinööriksi
[x] haluan olla paras (tai ainakin pätevä siinä mitä teen)

2 pistettä

Hmm, olen siis gootti-hevari-ernu, olipa ylläri

Olen miettinyt armon käsitettä pakanuuden näkökulmasta, etenkin eillen saadun mailin jälkeen, jossa käsiteltiin samaa aihetta. (Aihe ei siis ole täysin minun, vaikkakin olen pyöritellyt omassakin päässä näitä samoja kysymyksiä.) Pakanuuden korostama vastuullisuus omista teoistaan ja niiden seurauksista on hyvä. Mielestäni kuitenkin vastuu ilman armon ja anteeksisaamisen mahdollisuutta on julma.

Jos joudun pelkästään itse, omin avuin ponnistelemaan tullakseni paremmaksi, olen mahdottoman tehtävän edessä, vaikka minulla olisikin aikaa useampi elämä. Tällainen tapa ajatella pelkästään oman työn ja harjoittelun kautta ajaa ihmisen lopulta uuvuttavaan suorituksen kierteeseen, sokeuttaa näkemästä omaa ja toisten ihmisyyttä.

Pakanana joudun kuitenkin kysymään, miksi ja millä perusteilla minulla olis oikeus armoon ja ehdottomaan anteeksisaamiseen suhteessa väärin tekemiseen omaatuntoani tai toisia ihmisiä vastaan? Ainoa vastaus jonka osaan antaa, löytyy tavasta jolla näen Jumalattaren ja Jumalan, toisin sanoen täydellisinä ja rakastavina vanhempina.

Jos kyseessä on terve lapsi-vanhempi suhde, niin mikä olisi se äiti, joka ei anna lapselleen anteeksi tämän nuoruuttaan tai tyhmyyttään tekemiä virheitä? Mikä olisi se isä, joka hylkäisi lapsensa sillä perusteella, että tämä jonakin päivänä on liian tuhma olemaan hänen lapsensa? Ja jos ihminen vanhempana toimii tällä tavalla, miksi sitten jumalat, vanhempien täydelliset arkkityypit, eivät toimisi samoin, suuremmassa mittakaavassa?

Tiedän itse omasta elämästäni, että rakkaus sitoutuu. Se sitoutuu ja antaa anteeksi ja jaksaa antaa toiselle aina vain uuden mahdollisuuden, koska rakkauden luonto on sellainen. Rakkaus antaa armoa, antaa toisenkin mahdollisuuden. Jos minä ihmisenä kykenen rakastamaan sillä tavalla, eikö silloin myös Jumalatar kykenisi? Voiko mikään jumala ylipäänsä olla vähemmän kuin ihminen, missään suhteessa?

En kuitenkaan pakanana voi vedota enää kenenkään toisen maksamaan hintaan armon saadakseni. Minun on kannettava vastuu ja seuraukset itse, enkä voi myöskään syyttää väärin tehdyistä asioista mitään tai ketään muuta kuin itseäni.

Kristittynä minulla oli onni tuntea ja kuulla armo-vastuu suhteessa terveitä ihmisiä ja tervettä opetusta. Sen paras anti oli syvälle jäänyt usko Luojan ehdottomaan, loputtomaan ja kärsivälliseen rakkauteen ja itsensä hyväksyntä sellaisena kuin on, epätäydellisenä, mutta kohti valoa ja parempaa kasvamaan pyrkivänä ihmisenä.

Nykyään mietin usein, onko itse asiassa kristillisellä käsitteellä lihan ja synnin kuolettamisesta eroa juurikaan pakanalliseen ja psykologiseen käsitteistöön egosta irti pääsemiseen ja omien varjopuolien kohtaamiseen? Onko kyse vain käsite-eroista, sekä siitä miten kukin uskonto tai polku ymmärtää käsitteen synti tai väärä tai ihmisen pimeä puoli?

Uskon rakkauteen. Uskon armoon. Uskon toiseen mahdollisuuteen. Mutta, uskon myös vastuuseen ja siihen että seuraukset valinnoistaan on kannettava itse.

Sen takia kykenen antamaan anteeksi. Kykenen antamaan toisenkin mahdollisuuden. Kykenen sitoutumaan ja rakastamaan, etenkin jos näen, että jonkun väärät teot ovat hänen oman rikkinäisyytensä seuraus, etenkin jos näen että ihminen kantaa vastuun teoistaan ja pyrkii parempaan.

Minulle pyhyys merkitsee armoa ja ehdotonta rakkautta. Minulle rakkaus täydellisimmillään edutaa halukkuutta uhrata itselleen jotakin kallisarvoista kaikkien suuremmaksi hyväksi. Olenko sitten pakanana jotenkin kerettiläinen tällaisten käsitysten kanssa? En tiedä. Tiedän vain, että tällainen olen, tällä hetkellä ja juuri nyt.

Rakkaus on suurin, pyhin ja mahtavin voima maailmankaikkeudessa.

Aiemmassa toukokuisen tekstin kommentissa minua pyydettiin kertomaan millaisen palautteen sain Oriveden opiston kirjoituskurssilta. Tässäpä opettajan, kirjailija Taija Tuomisen kirjoittama palaute, mitä oli hänen lukemassaan romaanin ekassa luvussa:

- Omaperäinen idea.
- Vahvaa kerrontaa, konkreettista ja tarkkaa paikkojen kuvausta.
- Dialogia voisi olla enemmän suoran kerronan ja kuvailun lisäksi.
- Kiinnitä huomiota tekstin leikkamiseen, että lukijalle jää aikaa hengähtää ja sulatella tekstiä.
- Olet äärimmäisen lahjakas kirjoittaja, sen kun vain jatkat romaanin työstöä! Tästä tulee kustannukelpoinen romaani, kunhan saat sen valmiiksi ja muokattua.
- Tekstin vahvuuksia ovat omaperäinen tarina, vahva ja hyvä ihmisten, tunteiden ja paikkojen kuvaaminen, sekä kielellinen lahjakkuus mikä loistaa tekstin lävitse.

Olen tietysti hyvin häkellyksissä ja innoissani tällaisesta palautteesta! En olisi uskonut, en vaikka kirjoitin jo koulussa jatkuvasti kiitettäviä numeroita saaneita aineita.

Olen löytänyt sen mitä haluan tehdä, tämä saatu palaute oli se viimeinen niitti asialle. Suunnittelen syksyksi opintovapaata/virkavapaata työstä jotta voin keskittyä kirjoittamiseen ja toivottavasti, jos pääsen, myös kirjoittaja opintoihin Kriittisessä korkeakoulussa.

Koulu kestää kaksi vuotta ja opetusta on pe-ma iltaisin.
Lisään linkkilistaan koulun sivut, niin uteliaat voivat käydä kurkkimassa mistä on kyse.

Kokeilen minne asti siivet kirjoittajana kantavat, jos julkaisemiseen ja sitä kautta apurahoilla ja kirjojen myynnillä elämiseen asti, niin hyvä, jos ei niin palaan töihin ja jatkan kirjoittamista rakkaana harrastuksena.

Tekstipajalle on tulossa jatkoa lokakuussa, sinne opettaja sanoi odottavansa meiltä kaikilta mukaan vähintään 60 sivua valmiiksi muokattua tekstiä. Odotan sitä innolla, oli upeaa saada jakaa ajatuksia muiden kirjoittajien (joukossa oli jo proosaa julkaisseitakin kirjoittajia) kanssa.

Minusta tuntuu, että kun keväällä, huhtikuussa, päätin sitoutua vakavastr kirjoittamiseen, se sitoutui pikemminkin minuun. Uusia ideoita, runoja, novelliraakileita ja juonenkäänteitä romaaniin on virrannut sen jälkeen jatkuvasti.

Lisäksi maailmankaikkeus on hymyillyt minulle rahallisen avun muodossa, sain etukäites-synttärilahjaksi tulostimen jossa on myös skanneri ja kopiokone, ja luvassa on apua myös Kriittisen korkeakoulun kurssimaksuihin. Se on aika kallista, yksi lukukausi on 440e jos en aivan väärin muista.

Koska olen löytänyt oman identiteettini pakanana ja myös sen suhteen mitä haluan tehdä työkseni tulevaisuudessa, olen enemmän kuin tyytyväinen elooni tällä hetkellä.

En ole koskaan tainnut kirjoittaa tänne omista esikuvistani, ihanteista joiden mukaan olen yrittänyt ja yritän kasvaa. Olen joskus sanonut aivan tosissani että kirjat ovat kasvattaneet minut ja se on totta. Kaikkein syvimmät ja vahvimmat vaikutteet keräsin nimittäin teini-iässä ja varhaisaikuisuudessa juuri kirjoista ja niisä ihailemistani henkilöistä.
Huomaan, että sankareillani on monia yhteisä piirteitä:

Ensinnäkin kyky kuulla oman sydämensä ääni ja riittävästi rohkeutta ja voimaa seurata sitä epäröimättä, uskollisuus sille mitä pitää hyvänä ja oikeana ja taisteleminen tai jopa oman henkensä riskeeraaminen sen puolesta, kyky antaa anteeksi ja rakastaa, vilpittömyys, rehellisyys ja kunniantunto.

Monet ovat myös olleet tai ovat henkisiä etsijöitä ja mystikkoja, ihmisä joiden elämissä tosi ja fantasia sekoittuvat ja joilla on poikkeavia tai erikoisia kokemuksia. Erittäin isolla osalla on ollut jokin itseään suurempi kohtalo tai tehtävä täytettävänään, jonka mittaiseksi he ovat kasvaneet kovalla työllä ja kärsimyksellä.

Suurin osa on uskonut tai uskoo ihmistä suuremman Hyvyyden olemassaoloon, suurin osa on ollut tai on myös jonkin alan taiteilijoita tai sitten jollekin muulle asialle koko elämänsä antaneita henkilöitä.

Mitä tämä sankarigalleria kertoo minusta?
Peppi ja Ronja, Joonatan Leijonamieli ja Mio, Nuuskamuikkunen ja Lokki Joonatan, Aragorn ja Sam Gamgi, Anne Frank ja Martin Luther King, William Wallace ja Nemo, Tuomas Holopainen ja Starhawk, Raistlin ja Ayla, Muori Säävirkku ja Aslan, vain muutamia mainitakseni…

Sen voi jokainen heidän elämäntarinansa (ja minut) tunteva päätellä ihan itse.

Minä tiedän kuka minä olen.

MInä olen löytänyt lisää kadonneita paloja itsestäni.

Soturishamanismin lisäksi jonka löysin omaksi pakana identiteetikseni vuosi sitten, jotain tuntui puuttuvan. Seuraavana syksynä ilmoittauduin Reclaiming koulutukseen, koska se tuntui olevan wiccan traditiosta lähinnä sitä mitä etsin. Sekään ei kuitenkaan ole tuntunut aivan omalta.

En ole koskaan määritellyt itseäni wiccaksi, koska osa wiccan totuuksista ei istu omaan totuuteeni. Olen etsinyt termiä sille mitä olen, noita ehdottomasti, mutta minkä linjan ja perinteen? Traditiot, juuret, ovat mielestäni tärkeitä myös solitaarille.

Shamanismin lisäksi olen kokeillut montaa eri linjaa, kunnes tänä kesänä olen tuntunut löytäneen oman toisen puutuvan palani. Se on Feri. En tiedä vielä kyseisestä traditiosta kovinkaan paljon, mutta kaikki mitä olen lukenut, on saanut minut riemastumaan. Sama oivallusten, elämysten ja ”noin minäkin ajattelen” lauseiden ryöppy on kuplinut minussa, kuin aina shamanismista lukiessani.

Viime talvi ja kulunut kevät on ollut melkoista vääntöä, kun olen kuoriutunut omista vanhoista kuoristani ulos. Moni asia jonka luulin prosessoineeni loppuun jo viimeistään vuosia sitten psykoterapiassa, on pompannut esille uudelleen. Ne jotka ovat nähneet läheltä, tietävät, millaisen väännön läpi olen mennyt. Olen kuitenkin löytänyt itseni ja oman voimani uudella tavalla, uudelleen.

Nyt siis tiedän kuka olen.

Olen shamanismin ja feri-noituuden opiskelija ja taiteilija, joka haluaa joskus vielä tienata leipänsä omalla luovalla työllään.

Ugh, olen puhunut.
:)

Tänään kirjoitan ihmisistä. Kirjoitan siitä miten joillakin ihmisillä on tapana olla edessäpäin ylen ystävällisiä, sosiaalisia ja pehmoja ja takanapäin levittää myrkkyä ja käyttää toisia oman sosiaalisen vallantunteen pönkitykseen. Kirjoitan ihmisistä joiden itsetunto tai jokin heissä on niin tyhjä ja heikko, että he ovat täysin tosikkoja ja ehdottomia omien mielipiteidensä kanssa ja suuttuvat, jos joku heittää edes läppänä jotain siitä poikkeavaa/sen kyseenalaistavaa/sen vastaista. Kirjoitan ihmisistä jotka vääristelevät toisen sanomisia kolmannelle taholle, luodakseen itsestään paremman kuvan kolmannen tahon silmissä.

Puhun henkilöistä jotka eivät kestä sitä että toisella on erilainen tapa nähdä asiat. Jotka eivät hyväksy sitä että toinen ei suostu olemaan hiljaa omasta taustastaan tai sen hetkisestä totuudestaan, vaan ottavat sen henkilökohtaisena loukkauksena tai kokevat sen oman itsensä alentamisena ja polkemisena. Ihmisistä, jotka vilpittömistä anteeksipyynnöistä huolimatta eivät kykene edes ajan kanssa päästämään vihastaan ja kaunastaan irti ja antamaaan anteeksi, tai edes antamaan sanomisten painua historiaan.

Puhun ihmisistä jotka varastavat toisen ideoita ja esittävät sen kohta omanaan jossakin. Tai repivät joltakulta heitä neuvomaan suostuvalta irti kaiken tiedon mitä saavat ja hylkäävät neuvojansa sen jälkeen. Ihmisistä joiden elämän tärkein tavoite näyttää olevan sosiaalinen päteminen, valta, maine ja hyväksyntä.

Olen myös törmännyt useaan otteeseen toisen puheiden tahalliseen tai tahattomaan väärintulkintaan, niin että kuulostaa kuin ihmiset puhuisivat kahdesta täysin erilaisesta keskustelusta. Miksi jotkut eivät kestä toisen vahvuutta ja omien mielipiteidensä suoraa sanomista ilman että väittävät joutuvansa jatkuvaan kilpailutilanteeseen ja poljetuksi? Siinä voisi olla miettimistä, myös minulla itselläni.

Huomatkaa, puhun monikossa. Olen törmännyt useaan tällaiseen ihmiseen. Mitä enemmän olen tutustunut suomalaiseen pakanakenttään, sen ahtaammalta, valtataistelevammalta ja soisiaalisesti selkään puukottavammalta se on alkanut näyttää. Sen takia en roikuskele pakana foorumeilla, enkä ota osaa leireihin, joiden ainoa tarkoitus kuulemani mukaan on ryypätä ja juhlia kolme päivää putkeen, vaikka virallisesti kyse pitäisi olla energiatyöstä ja yhteisrituaaleistakin.

Rumpumatkoja krapulassa? Rituaali humalassa? Workshop valvomisesta väsyneenä ja joko krapulaisena tai kännissä? Särähtää pahasti minun korvaani. Tietysti aikuisilla ihmisillä on oikeus tehdä mitä haluavat. Oikeus juoda vaikka viisi viikkoa putkeen jos siltä tuntuu. Mutta eikö silloin kannattaisi ottaa tämä henkisempi leima päältä pois ja myöntää suoraan millaisista kokoontumisista on kyse, että juhlitaan ja sosialisoidaan yhdessä?

Myönnettäköön, minäkin olen tosikko. Olen sen verran tosikko tai fanaatikko oman hengellisyyteni kanssa, että en suostu elämään elämää joka menee arvojeni kanssa ristiin. Olen fanaatikko, joka harjoittelee ulkona vuodet ympäri, myrskyssä, sateessa ja kylmässä. Olen tosikko, joka ei juo alkoholia tärkeän rituaalin tai harjoituksen alla. Olen etsijä, joka haluaa päästä syvälle henkisyyteen. Ja toivoisin voivani kasvaa ihmiseksi, jolle toisten antama kiitos, arvostus, maine ja kunnia tai loukkaukset ja ilkeilyt eivät enää merkitse mitään.

Minä en edes väitä vapautuneeni egostani. Teen yhä välillä itsekkäitä, ilkeitä tai vääriä valintoja, mutta osaan myös myöntää ne ja pyytää anteeksi. Varon sanomasta päässeeni egostani, koska olen huomannut, että usein niillä ihmisillä jotka pitävät minä-minä-maasta pois lähdöstään suurinta meteliä, on pahiten ongelmia egonsa kanssa.

Minun elämäni ei ole tyhjää. Se on täynnä harjoittelua, rakkautta, hyviä ihmissuhteita, luovuutta, kirjoittamista ja muuta työtä. Minulla ei ole tarvetta olla kuuluisa, tuntea kuuluisia ihmisiä vain voidakseni sanoa tuntevani heidät, eikä saada sosiaalista hyväksyntää ja ihailua siitä kuinka viisas ja tietäväinen olenkaan. Minulla ei ole tarvetta brassailla omalla tiedollani eikä asettaa ihmisiä kilpailutilanteeseen kanssani kohtelemalla heitä kymmen vuoden päästäkin yhä kuin keltanokkia. Pyrin pitämään, (vaikken aina onnistu esiin pomppivan egoni takia) aloittelijan asenteen hengellisellä polullani ja tekemisessäni hautaan asti.

Tökkäsikö tämä teksti? Ärsyttikö? Kihisetkö halusta puolustautua? Olen itse oppinut kovan kautta, että se mikä toisessa ärsyttää, se mikä toisen käytöksessä tökkii tai satuttaa, se mikä toisessa on täysin sietämätöntä, on omien varjopuolien ja traumojen kohtaamattomuutta. Ihmissuhteiden tökkimiset ovat varjominuuksien yhteenottoja, tai haavojen yhteentörmäyksiä. Molemmin puolin. Varjoistaan ei parane kuin kohtaamalla ne, käsittelemällä niitä ja lopulta antamalla itselle ja toiselle anteeksi ja päästämällä irti.

Käsittämätöntä, että minulla on lapsuudesta asti säilyneitä läheisiä kaverisuhteita, toisia ystäviä joita olen tuntenut yli kymmenen vuotta ilman ainuttakaan riitaa tai toista haavoittavaa tilannetta, avioliitto, jossa ei aina mene hyvin (missä menisi?) mutta joka on suhteena kestänyt kolmetoista vuotta ja jossa yhä rakastetaan ja kunnioitetaan toinen toistaan.

Siihen nähden mitä olen itsestäni saanut kuulla, tuollaisten suhteiden olemassaolo ei pitäisi olla mahdollista. Jos todella olen kilpailunhaluinen, toisia polkeva, tasapainoton, ääritiloihin heilahteleva ja minun kanssani on vaikeaa rakentaa luottamusta, niin kuinka silloin pitkät, syvät ja hyvät suhteet ovat mahdollisia? Kymmenen vuotta sitten olinkin ainakin tasapainoton, ja äärimmäisyyksiin taipuva. Mutta, olen työskennellyt lujasti itseni kanssa niistä päästäkseni. Rakkaani ja monen muun mielestä olen muuttunut ihmisenä huomattavasti.

Ja kyllä, myönnän että tämä oli jukinen itsensä puolustamisen kirje. Myönnän, että usean eri ihmisen sanomiset viime ajoilta kihisevät minussa yhä. Myönnän, että tunnen yhä vihaa, kipua ja surua siksi että minua on haavoitettu ja loukattu. Mutta, työskentelen itseni kanssa koko ajan päästäkseni vhastani yli, pystyäkseni lopulta antamaan anteeksi ja päästämään irti. Sillä tavalla en raahaa noiden toisten varjoja mukanani hautaan saakka.

Minä nauran tälle kaikelle vielä jonaina päivänä tulevaisuudessa…

MUOKKAUS, 28.06.08
Anteeksi tämä vuodatus! Kuten sanottua oli vihainen, mutta voin sanoa, että nyt se on ohitse. Olen antanut anteeksi ja päästän pian irti toisten sanomisista. Kiitos Korppi kommentista, vaikka en sitä sen pituuden takia julkaissutkaan. Valotit asioita uudelta näkökulmalta.

Oivalsin tuossa äsken miksi olen niin hyvä oppija. ( saanhan paukutella virtuaalihenkseleitäni? Jos on opettaminen tärkeää, niin on myös oppilaan asenne tärkeä. Olen hyvä oppija, koska olen sitoutunut pitkäjänteiseen työhön itseni kanssa, vapaaehtoisesti ottanut myös kertomis vastuun kahdelle opettajalleni. Kerron mitä teen, kuinka paljon teen ja miten teen, jotta he tietävät missä olen menossa. Olen ottanut vastuun itsestäni oppijana, vaikka luotan opettajiini, tiedän myös olevani viime kädessä yksin, kahden ja kasvotusten oman itseni kokonaisuuden ja Voiman kanssa.

Olen sitoutunut olemaan rehellinen omista tuntemuksistani oppimisprosessin aikana, antamaan suoraa palautetta ja myös kunnioituksesta opettajiani kohtaan olemaan lojaali. Lojaaliudella käsitän kieltäytymisen pahan puhumisesta toisen selän takana ja myös sen että jos kuulen jotain mieltäni kuohauttavaa, kysyn ensin suoraan opettajilta itseltään miten asian kanssa on ja myös luotan saamaani vastaukseen, jollei aika tai tapahtumat toisin todista. Lojaalius on luottamusta.

Oppilaana olen ottanut vastuun kysyä itseltäni säännöllisesti mitä olen tekemässä ja opimassa ja millä motiiveilla. Olen vastuussa itsestäni ja omasta oppimisestani, siitä että luen kirjoja ja hankin toisen ja kolmannekin tavan tehdä samaa asiaa.

Oivalsin myös mikä saamassani opetuksessa on parasta. Minä olen vapaa. Minua on opetettu tavalla joka ei sido minua mihinkään muuhun kuin omaan voimaani ja maahan. Minä olen vapaa kaikista muista sitoumuksista opettajiini, kuin niistä joita itse tahdon tehdä omasta vapaasta tahdostani. Minua on opetettu tavalla, joka on saanut minut luottamaan ennen kaikkea omaan voimaani, itseeni ja omaan kykyyni nähdä ja tietää asioita. En ole sidoksissa kehenkään ihmiseen, tekniikoihin tai teoriaan. Ainoa riippuvuus sidos on syntynyt maailmankaikkeuden voimaverkkoon ja omaan jatkuvaan tekemiseeni ja linkityksen ylläpitoon voimaverkkoon sitä kautta. Jos tuollainen opetus ei ole itsessään suuri lahja, mikä sitten on?

Millainen hyvä oppija sinun mielestäsi on? Millainen oppilas itse olet?

Oih, millaisia uusia asioita ja maailmoja olenkaan löytänyt! Jan Friesin Seidways ja Visual magick ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen. Olen saanut tosi paljon uutta pureksittavaa, uusia näkökulmia, uusia tapoja ajatella jo ennestään tuttuja asioita. Vaikka muuten pidän psykologiasta, en ole kauheasti ajatellut shamanismia siltä kannalta. Nyt olen ja olen pitänyt suuresti uusista oivalluksista, jota näkökulman vaihtaminen on tuonut mukanaan. Superiso kiitos Thuleialle hyvästä kirjavinkistä kotisivuillaan, jälleen kerran!

Myös Deporah Lippin loput elementaalikirjat, The way of the four ja The way of the four: spellbook, Aleister Crowleyn elämänkerta, Castanedaa englanniksi (kun kaikkea ei saa suomeksi), Farrareitten Spells and how they work, ja Sinikka Piipon iki ihana Kasvien salaiset voimat, ovat tipahtaneet käsiini postin kautta. Tilauksessa on vielä paljon kirjoja, jostain syystä joidenkin toimitus on venynyt kohta 8 viikkoon, mutta ei se mitään.

On ilo opiskella ja lukea, saada uusia näkökulmia ja oivalluksia asioihin sitä kautta. Minä en taida olla tällä hetkellä mikään kovin vahva ryhmässä tekijä, vaan pidän enemmän itseopiskelusta ja henkilökohtaisesta, kahdenkeskisestä opetuksesta. Voimani eivät yksinkertaisesti vaan riitä ryhmän vaatimaan sosiaalisuuteen juuri nyt.

Tämäkin on hyvä tietää ja antaa itselleen tilaa, olen työskennellyt paljon itseni kanssa sillä teemalla, että lakkaan vaatimasta itseltäni liikaa, tekemästä asioita joita en oikeastaan jaksa tai halua, vain velvollisuudesta jotakuta kohtaan. Tai siksi että pieni natsi-perfektionisti päässäni käskee minun tehdä kunnes olen uuvuksissa ja kiukkuinen kaikelle ja kaikille. Omien rajojensa ylittämiselle ja pelkojensa voittamiselle on aikansa, mutta aikansa on myös lempeydelle itseään kohtaan ja sen varomiselle, ettei vaadi itseltään enempää kuin oikeasti jaksaa tai haluaa tehdä.

Odottelen jo kovasti ensi viikonloppua, Oriveden opisto järjestää silloin viikonloppuisen romaanikäsikirjoitus työpaja, jossa olen mukana jo pari vuotta aktiivisemmin tekeillä olleen fantasiakirja raakileeni kanssa. Oikein odotan ammattilaisen palautetta tekstistäni ja asioiden jakamista muiden kirjoittajien kanssa. Virkistävää ja tervetullutta vaihtelua.

Tätä on minun elämäni nyt, lukemista ja oivaltamista, kirjoittelua ja metsissä samoamista, meditointia ja tällä hetkellä erittäin aktiivista ja syväluotaavaa transsiharjoittelua.

Minä olen ja minun on hyvä olla.