Olennainen
Huomaan, että olen ollut hukassa pitkän aikaa. Keväällä tullut pakkoloma töistä, sairastuminen masennukseen ja paniikki/ahdistuneisuus häiriön paheneminen pysäyttivät toden teolla.
Huhtikuussa palasin kirjoittamiseen, monen vuoden tekemättömyyden jälkeen. Olin lykännyt sitä ajatuksella, että kirjoitan sitten joskus, kun on rahaa, aikaa, tilaa, mahdollisuuksia jne. enemmän … Hah.
Itse asiassa kärsin kirjoituslukosta, koska en suostunut kuuntelemaan itseäni. Luovan kirjoittamisen opettaja ja aivan ihania kirjoja kirjoittava Julia Cameron sanoo, että silloin kun ihminen ei ole itselleen rehellinen, menee luovuuskin tukkoon.
Suosittelen hänen kirjojaan lämpimästi jokaiselle jonka luovuus on ehtynyt tai joka kärsii minkä taiteenalan lukosta tahansa tai vain haluaa eloonsa lisää luovuutta.
Nyt minulla on tunne, että olen parantamassa itseäni, kirjoittamalla. Cameronin tekniikka, aamulla kirjoitettavat aamusivut, eli kolme a4 arkkia käsinkirjoitettua tajunnanvirtaa, ovat jysäyttäneet minut tukevasti keskelle omaa todellisuuttani.
Kokeilkaapa joskus. Kun kirjoittaa aamu toisensa perään kolme sivua täyteen mitä tahansa mitä päähän pälkähtää, alkaa tekstejä lukiessaan äkkiä huomata tietyt toistuvuudet ja nähdä mitä pitää elämässä oikeasti tärkeänä. Vaikka en itse piirrä tai ole muusikko, arvelen että aamusivuista on hyötyä myös muillekin taiteilijoille kuin kirjoittajille, niitä kun ei voi tehdä väärin, eikä kielopista tarvitse välittää.
Kirjoitin aamusivuilla itseni ulos kevään ihmissuhdesolmuista ja aamuiset ahdistuskohtaukset ovat toistaiseksi lähes poissa, minulla jolla oireet ovat olleet aina pahimmat juuri aamulla.
Talven ja kevään aikana myös pitkään jatkunut oman paikan haeskelu on saanut päätöksensä. Olen hylännyt kaikki sinne tänne hyppineet ideat, joista osalla ainakin olen yrittänyt paeta sitä mitä todella olen ja päätynyt olelliseen.
Haluan kirjoittaa. Haluan opiskella lisää shamanismia ja feriä. Haluan päästä siitä ajatuksesta, että jos jokin asia kiinnostaa, sitä pitää oppia tekemään ja hallitsemaan täydellisesti.
Olen halunnut päästä ja päässyt omassa hengellisyydessäni irti liiasta ryppyotsaisuudesta, siirtymässä enemmän spontaaniuden ja tilanne- innoituksen varaan.
Kuten aamusivujen kirjoituksessa niin myös meditoinnissa ja rukoilussa asioita on vaikea tehdä väärin, sen jälkeen kun on oppinut tietyn perustekniikkavaraston, jota voi soveltaa tilanteen ja inspiraation mukaan.
Ilo ja nauru ovat palanneet moneen tekemiseen, liian suorittamisen ja itsensä vakavasti ottamisen tilalle.
”Tämä on suurta onnea.
Ilma on kuin silkkiä.
Muukalaisten katseissa on linnunmaitoa.
En voisi olla onnellisempi,
vaikka olisin leipää jonka sinä voisit syödä.
Ilo on vaarallista,
se täytää minut salaisuuksilla.
Suonissani sihisee myöntymys.
Yritän piiloutua kirkaan lasin taakse,
Tämä menee varmaan kohta ohi.
Tuuli on kuin suudelma
musiikkia sumussa
Puut nauravat
kun lausun niiden nimet.
Kaikki on hoosiannaa,
kaikki on rukousta.
Jerusalem on tässä maailmassa
Jerusalem on tässä maailmassa.”
- Julia Cameron -