Tiedän kuka olen
Minä tiedän kuka minä olen.
MInä olen löytänyt lisää kadonneita paloja itsestäni.
Soturishamanismin lisäksi jonka löysin omaksi pakana identiteetikseni vuosi sitten, jotain tuntui puuttuvan. Seuraavana syksynä ilmoittauduin Reclaiming koulutukseen, koska se tuntui olevan wiccan traditiosta lähinnä sitä mitä etsin. Sekään ei kuitenkaan ole tuntunut aivan omalta.
En ole koskaan määritellyt itseäni wiccaksi, koska osa wiccan totuuksista ei istu omaan totuuteeni. Olen etsinyt termiä sille mitä olen, noita ehdottomasti, mutta minkä linjan ja perinteen? Traditiot, juuret, ovat mielestäni tärkeitä myös solitaarille.
Shamanismin lisäksi olen kokeillut montaa eri linjaa, kunnes tänä kesänä olen tuntunut löytäneen oman toisen puutuvan palani. Se on Feri. En tiedä vielä kyseisestä traditiosta kovinkaan paljon, mutta kaikki mitä olen lukenut, on saanut minut riemastumaan. Sama oivallusten, elämysten ja ”noin minäkin ajattelen” lauseiden ryöppy on kuplinut minussa, kuin aina shamanismista lukiessani.
Viime talvi ja kulunut kevät on ollut melkoista vääntöä, kun olen kuoriutunut omista vanhoista kuoristani ulos. Moni asia jonka luulin prosessoineeni loppuun jo viimeistään vuosia sitten psykoterapiassa, on pompannut esille uudelleen. Ne jotka ovat nähneet läheltä, tietävät, millaisen väännön läpi olen mennyt. Olen kuitenkin löytänyt itseni ja oman voimani uudella tavalla, uudelleen.
Nyt siis tiedän kuka olen.
Olen shamanismin ja feri-noituuden opiskelija ja taiteilija, joka haluaa joskus vielä tienata leipänsä omalla luovalla työllään.
Ugh, olen puhunut.
:)