Vaskikäärmeen blogi

Aiemmassa toukokuisen tekstin kommentissa minua pyydettiin kertomaan millaisen palautteen sain Oriveden opiston kirjoituskurssilta. Tässäpä opettajan, kirjailija Taija Tuomisen kirjoittama palaute, mitä oli hänen lukemassaan romaanin ekassa luvussa:

- Omaperäinen idea.
- Vahvaa kerrontaa, konkreettista ja tarkkaa paikkojen kuvausta.
- Dialogia voisi olla enemmän suoran kerronan ja kuvailun lisäksi.
- Kiinnitä huomiota tekstin leikkamiseen, että lukijalle jää aikaa hengähtää ja sulatella tekstiä.
- Olet äärimmäisen lahjakas kirjoittaja, sen kun vain jatkat romaanin työstöä! Tästä tulee kustannukelpoinen romaani, kunhan saat sen valmiiksi ja muokattua.
- Tekstin vahvuuksia ovat omaperäinen tarina, vahva ja hyvä ihmisten, tunteiden ja paikkojen kuvaaminen, sekä kielellinen lahjakkuus mikä loistaa tekstin lävitse.

Olen tietysti hyvin häkellyksissä ja innoissani tällaisesta palautteesta! En olisi uskonut, en vaikka kirjoitin jo koulussa jatkuvasti kiitettäviä numeroita saaneita aineita.

Olen löytänyt sen mitä haluan tehdä, tämä saatu palaute oli se viimeinen niitti asialle. Suunnittelen syksyksi opintovapaata/virkavapaata työstä jotta voin keskittyä kirjoittamiseen ja toivottavasti, jos pääsen, myös kirjoittaja opintoihin Kriittisessä korkeakoulussa.

Koulu kestää kaksi vuotta ja opetusta on pe-ma iltaisin.
Lisään linkkilistaan koulun sivut, niin uteliaat voivat käydä kurkkimassa mistä on kyse.

Kokeilen minne asti siivet kirjoittajana kantavat, jos julkaisemiseen ja sitä kautta apurahoilla ja kirjojen myynnillä elämiseen asti, niin hyvä, jos ei niin palaan töihin ja jatkan kirjoittamista rakkaana harrastuksena.

Tekstipajalle on tulossa jatkoa lokakuussa, sinne opettaja sanoi odottavansa meiltä kaikilta mukaan vähintään 60 sivua valmiiksi muokattua tekstiä. Odotan sitä innolla, oli upeaa saada jakaa ajatuksia muiden kirjoittajien (joukossa oli jo proosaa julkaisseitakin kirjoittajia) kanssa.

Minusta tuntuu, että kun keväällä, huhtikuussa, päätin sitoutua vakavastr kirjoittamiseen, se sitoutui pikemminkin minuun. Uusia ideoita, runoja, novelliraakileita ja juonenkäänteitä romaaniin on virrannut sen jälkeen jatkuvasti.

Lisäksi maailmankaikkeus on hymyillyt minulle rahallisen avun muodossa, sain etukäites-synttärilahjaksi tulostimen jossa on myös skanneri ja kopiokone, ja luvassa on apua myös Kriittisen korkeakoulun kurssimaksuihin. Se on aika kallista, yksi lukukausi on 440e jos en aivan väärin muista.

Koska olen löytänyt oman identiteettini pakanana ja myös sen suhteen mitä haluan tehdä työkseni tulevaisuudessa, olen enemmän kuin tyytyväinen elooni tällä hetkellä.

En ole koskaan tainnut kirjoittaa tänne omista esikuvistani, ihanteista joiden mukaan olen yrittänyt ja yritän kasvaa. Olen joskus sanonut aivan tosissani että kirjat ovat kasvattaneet minut ja se on totta. Kaikkein syvimmät ja vahvimmat vaikutteet keräsin nimittäin teini-iässä ja varhaisaikuisuudessa juuri kirjoista ja niisä ihailemistani henkilöistä.
Huomaan, että sankareillani on monia yhteisä piirteitä:

Ensinnäkin kyky kuulla oman sydämensä ääni ja riittävästi rohkeutta ja voimaa seurata sitä epäröimättä, uskollisuus sille mitä pitää hyvänä ja oikeana ja taisteleminen tai jopa oman henkensä riskeeraaminen sen puolesta, kyky antaa anteeksi ja rakastaa, vilpittömyys, rehellisyys ja kunniantunto.

Monet ovat myös olleet tai ovat henkisiä etsijöitä ja mystikkoja, ihmisä joiden elämissä tosi ja fantasia sekoittuvat ja joilla on poikkeavia tai erikoisia kokemuksia. Erittäin isolla osalla on ollut jokin itseään suurempi kohtalo tai tehtävä täytettävänään, jonka mittaiseksi he ovat kasvaneet kovalla työllä ja kärsimyksellä.

Suurin osa on uskonut tai uskoo ihmistä suuremman Hyvyyden olemassaoloon, suurin osa on ollut tai on myös jonkin alan taiteilijoita tai sitten jollekin muulle asialle koko elämänsä antaneita henkilöitä.

Mitä tämä sankarigalleria kertoo minusta?
Peppi ja Ronja, Joonatan Leijonamieli ja Mio, Nuuskamuikkunen ja Lokki Joonatan, Aragorn ja Sam Gamgi, Anne Frank ja Martin Luther King, William Wallace ja Nemo, Tuomas Holopainen ja Starhawk, Raistlin ja Ayla, Muori Säävirkku ja Aslan, vain muutamia mainitakseni…

Sen voi jokainen heidän elämäntarinansa (ja minut) tunteva päätellä ihan itse.

Minä tiedän kuka minä olen.

MInä olen löytänyt lisää kadonneita paloja itsestäni.

Soturishamanismin lisäksi jonka löysin omaksi pakana identiteetikseni vuosi sitten, jotain tuntui puuttuvan. Seuraavana syksynä ilmoittauduin Reclaiming koulutukseen, koska se tuntui olevan wiccan traditiosta lähinnä sitä mitä etsin. Sekään ei kuitenkaan ole tuntunut aivan omalta.

En ole koskaan määritellyt itseäni wiccaksi, koska osa wiccan totuuksista ei istu omaan totuuteeni. Olen etsinyt termiä sille mitä olen, noita ehdottomasti, mutta minkä linjan ja perinteen? Traditiot, juuret, ovat mielestäni tärkeitä myös solitaarille.

Shamanismin lisäksi olen kokeillut montaa eri linjaa, kunnes tänä kesänä olen tuntunut löytäneen oman toisen puutuvan palani. Se on Feri. En tiedä vielä kyseisestä traditiosta kovinkaan paljon, mutta kaikki mitä olen lukenut, on saanut minut riemastumaan. Sama oivallusten, elämysten ja ”noin minäkin ajattelen” lauseiden ryöppy on kuplinut minussa, kuin aina shamanismista lukiessani.

Viime talvi ja kulunut kevät on ollut melkoista vääntöä, kun olen kuoriutunut omista vanhoista kuoristani ulos. Moni asia jonka luulin prosessoineeni loppuun jo viimeistään vuosia sitten psykoterapiassa, on pompannut esille uudelleen. Ne jotka ovat nähneet läheltä, tietävät, millaisen väännön läpi olen mennyt. Olen kuitenkin löytänyt itseni ja oman voimani uudella tavalla, uudelleen.

Nyt siis tiedän kuka olen.

Olen shamanismin ja feri-noituuden opiskelija ja taiteilija, joka haluaa joskus vielä tienata leipänsä omalla luovalla työllään.

Ugh, olen puhunut.
:)

Tänään kirjoitan ihmisistä. Kirjoitan siitä miten joillakin ihmisillä on tapana olla edessäpäin ylen ystävällisiä, sosiaalisia ja pehmoja ja takanapäin levittää myrkkyä ja käyttää toisia oman sosiaalisen vallantunteen pönkitykseen. Kirjoitan ihmisistä joiden itsetunto tai jokin heissä on niin tyhjä ja heikko, että he ovat täysin tosikkoja ja ehdottomia omien mielipiteidensä kanssa ja suuttuvat, jos joku heittää edes läppänä jotain siitä poikkeavaa/sen kyseenalaistavaa/sen vastaista. Kirjoitan ihmisistä jotka vääristelevät toisen sanomisia kolmannelle taholle, luodakseen itsestään paremman kuvan kolmannen tahon silmissä.

Puhun henkilöistä jotka eivät kestä sitä että toisella on erilainen tapa nähdä asiat. Jotka eivät hyväksy sitä että toinen ei suostu olemaan hiljaa omasta taustastaan tai sen hetkisestä totuudestaan, vaan ottavat sen henkilökohtaisena loukkauksena tai kokevat sen oman itsensä alentamisena ja polkemisena. Ihmisistä, jotka vilpittömistä anteeksipyynnöistä huolimatta eivät kykene edes ajan kanssa päästämään vihastaan ja kaunastaan irti ja antamaaan anteeksi, tai edes antamaan sanomisten painua historiaan.

Puhun ihmisistä jotka varastavat toisen ideoita ja esittävät sen kohta omanaan jossakin. Tai repivät joltakulta heitä neuvomaan suostuvalta irti kaiken tiedon mitä saavat ja hylkäävät neuvojansa sen jälkeen. Ihmisistä joiden elämän tärkein tavoite näyttää olevan sosiaalinen päteminen, valta, maine ja hyväksyntä.

Olen myös törmännyt useaan otteeseen toisen puheiden tahalliseen tai tahattomaan väärintulkintaan, niin että kuulostaa kuin ihmiset puhuisivat kahdesta täysin erilaisesta keskustelusta. Miksi jotkut eivät kestä toisen vahvuutta ja omien mielipiteidensä suoraa sanomista ilman että väittävät joutuvansa jatkuvaan kilpailutilanteeseen ja poljetuksi? Siinä voisi olla miettimistä, myös minulla itselläni.

Huomatkaa, puhun monikossa. Olen törmännyt useaan tällaiseen ihmiseen. Mitä enemmän olen tutustunut suomalaiseen pakanakenttään, sen ahtaammalta, valtataistelevammalta ja soisiaalisesti selkään puukottavammalta se on alkanut näyttää. Sen takia en roikuskele pakana foorumeilla, enkä ota osaa leireihin, joiden ainoa tarkoitus kuulemani mukaan on ryypätä ja juhlia kolme päivää putkeen, vaikka virallisesti kyse pitäisi olla energiatyöstä ja yhteisrituaaleistakin.

Rumpumatkoja krapulassa? Rituaali humalassa? Workshop valvomisesta väsyneenä ja joko krapulaisena tai kännissä? Särähtää pahasti minun korvaani. Tietysti aikuisilla ihmisillä on oikeus tehdä mitä haluavat. Oikeus juoda vaikka viisi viikkoa putkeen jos siltä tuntuu. Mutta eikö silloin kannattaisi ottaa tämä henkisempi leima päältä pois ja myöntää suoraan millaisista kokoontumisista on kyse, että juhlitaan ja sosialisoidaan yhdessä?

Myönnettäköön, minäkin olen tosikko. Olen sen verran tosikko tai fanaatikko oman hengellisyyteni kanssa, että en suostu elämään elämää joka menee arvojeni kanssa ristiin. Olen fanaatikko, joka harjoittelee ulkona vuodet ympäri, myrskyssä, sateessa ja kylmässä. Olen tosikko, joka ei juo alkoholia tärkeän rituaalin tai harjoituksen alla. Olen etsijä, joka haluaa päästä syvälle henkisyyteen. Ja toivoisin voivani kasvaa ihmiseksi, jolle toisten antama kiitos, arvostus, maine ja kunnia tai loukkaukset ja ilkeilyt eivät enää merkitse mitään.

Minä en edes väitä vapautuneeni egostani. Teen yhä välillä itsekkäitä, ilkeitä tai vääriä valintoja, mutta osaan myös myöntää ne ja pyytää anteeksi. Varon sanomasta päässeeni egostani, koska olen huomannut, että usein niillä ihmisillä jotka pitävät minä-minä-maasta pois lähdöstään suurinta meteliä, on pahiten ongelmia egonsa kanssa.

Minun elämäni ei ole tyhjää. Se on täynnä harjoittelua, rakkautta, hyviä ihmissuhteita, luovuutta, kirjoittamista ja muuta työtä. Minulla ei ole tarvetta olla kuuluisa, tuntea kuuluisia ihmisiä vain voidakseni sanoa tuntevani heidät, eikä saada sosiaalista hyväksyntää ja ihailua siitä kuinka viisas ja tietäväinen olenkaan. Minulla ei ole tarvetta brassailla omalla tiedollani eikä asettaa ihmisiä kilpailutilanteeseen kanssani kohtelemalla heitä kymmen vuoden päästäkin yhä kuin keltanokkia. Pyrin pitämään, (vaikken aina onnistu esiin pomppivan egoni takia) aloittelijan asenteen hengellisellä polullani ja tekemisessäni hautaan asti.

Tökkäsikö tämä teksti? Ärsyttikö? Kihisetkö halusta puolustautua? Olen itse oppinut kovan kautta, että se mikä toisessa ärsyttää, se mikä toisen käytöksessä tökkii tai satuttaa, se mikä toisessa on täysin sietämätöntä, on omien varjopuolien ja traumojen kohtaamattomuutta. Ihmissuhteiden tökkimiset ovat varjominuuksien yhteenottoja, tai haavojen yhteentörmäyksiä. Molemmin puolin. Varjoistaan ei parane kuin kohtaamalla ne, käsittelemällä niitä ja lopulta antamalla itselle ja toiselle anteeksi ja päästämällä irti.

Käsittämätöntä, että minulla on lapsuudesta asti säilyneitä läheisiä kaverisuhteita, toisia ystäviä joita olen tuntenut yli kymmenen vuotta ilman ainuttakaan riitaa tai toista haavoittavaa tilannetta, avioliitto, jossa ei aina mene hyvin (missä menisi?) mutta joka on suhteena kestänyt kolmetoista vuotta ja jossa yhä rakastetaan ja kunnioitetaan toinen toistaan.

Siihen nähden mitä olen itsestäni saanut kuulla, tuollaisten suhteiden olemassaolo ei pitäisi olla mahdollista. Jos todella olen kilpailunhaluinen, toisia polkeva, tasapainoton, ääritiloihin heilahteleva ja minun kanssani on vaikeaa rakentaa luottamusta, niin kuinka silloin pitkät, syvät ja hyvät suhteet ovat mahdollisia? Kymmenen vuotta sitten olinkin ainakin tasapainoton, ja äärimmäisyyksiin taipuva. Mutta, olen työskennellyt lujasti itseni kanssa niistä päästäkseni. Rakkaani ja monen muun mielestä olen muuttunut ihmisenä huomattavasti.

Ja kyllä, myönnän että tämä oli jukinen itsensä puolustamisen kirje. Myönnän, että usean eri ihmisen sanomiset viime ajoilta kihisevät minussa yhä. Myönnän, että tunnen yhä vihaa, kipua ja surua siksi että minua on haavoitettu ja loukattu. Mutta, työskentelen itseni kanssa koko ajan päästäkseni vhastani yli, pystyäkseni lopulta antamaan anteeksi ja päästämään irti. Sillä tavalla en raahaa noiden toisten varjoja mukanani hautaan saakka.

Minä nauran tälle kaikelle vielä jonaina päivänä tulevaisuudessa…

MUOKKAUS, 28.06.08
Anteeksi tämä vuodatus! Kuten sanottua oli vihainen, mutta voin sanoa, että nyt se on ohitse. Olen antanut anteeksi ja päästän pian irti toisten sanomisista. Kiitos Korppi kommentista, vaikka en sitä sen pituuden takia julkaissutkaan. Valotit asioita uudelta näkökulmalta.