Vaskikäärmeen blogi

 Tassa kun paasin koneella, muutaman ensimmaisen paivan tunnelmia kasin kirjoitetusta muistivihosta. Tama taklainen nettibaarin kone ei tunne kaikkia suomalaisia aakkosia, joten sorry hassu suomenkieli. Taalla on ihanan viilea, ulkona nyt jo yli 20 astetta lamminta, vaikka on aamu.

15.10 Prahan lentoasema

Kavi niinkuin S arveli, loysin hyvin erikoisen muistikirjan jo menomatkalla, Prahasta jossa oli 5 tunnin pysahdys ennen koneen lahtoa Israeliin. Paikallisten kasitys ruuan maustamisesta, ja valmistuksesta on kiintoisa, kanojen paalla on kaksinkertainen leivitys ja sen paalla viela mantelilastukerros ja mausteelan pippuria niin etta hiki tuli.

Lentoasemalla, paikallisten silmat olivat tyhjia, hymyt loistavia mutta eivat ylla silmiin. Mieleni teki kysya heilta, etta mita he oikein meissa turisteissa nakevat. Loputtoman rahakoneenko, jonkun jota on siedettava, lansimaisen ylimielisen kuluttajan, vai eivatko mitaan. Ehka he ovat vain kyllastyneet loputtomaan askelten laumaan lentokentalla, ihmisten sateeseen joka tulvii, pisaroi ja vyoryy taalta lavitse matkalla muihin maihin.

Lahtofiiliksissa yha, vaikka ollaan matkanpuolivalissa, outoja fiboja. Kaikkea ei nayteta, paljon on sumun peitossa. Tiedan kohtaavaani jonkun joka on kohdattava, kayvani paikoissa jotka minun on nahtava jotta muistini lukot aukeavat. Tiedan nakevani taalla symboleja, joissa on avain jonnekin alitajunnan syviin kerroksiin.

Nyt vain odotan. Lentokuulutus, Tel Aviv, Israel.

16.10, Mitzvah, (Kyla Jerusalemin lahella)

Vasymys tekee kalvon ihmisen ymparille. Lihakset jaykkina, nilkat turvoksissa kommin aamulla 3.30 Tel Avivin lentokentalle. Huomasin heti kolme asiaa. Ensin tuoksun, kuivaa hiekkaa, hikea ja mausteita sekaisin, toisena uskomattoman kirkkaan itamaan tahden taivaalla, kolmantena todella vahvan tuttuuden tunteen, kuin olisi tullut kotiin. Hiki ryomi kosteana kalvona iholle, vaikka kuumuutta ei tuntunut.

Passijono on loputon, tullivirkailijan kysymykset kuuluvat kalvon sisaan pikemmin hyteerista hilpeytta aiheuttavina kuin pelottavina. - Montako ihmista ryhmassasi on, missa asut taalla, naitko kun isasi pakkasi laukkunsa, miksi aitisi ei ole mukana, miksi tulit tanne jne jne. Loputon kysymysten sade kalvon lavitse.

Lopulta ulkona, taksi. 10 ihmista ryhmasta kyytiin, hullu taksikuski joka ajoi 150km vauhtia kaupungilla ja kaipeilla vuorenrinneteilla ja radion puheenpajatuksesta paatellen ajoi kilpaa muita ryhmalaisia kuljettavien taksien kanssa. Kuulin myohemmin, etta kaikki turisteja kuljettavat kuskit ovat israelin armeijan upseereja tai mossadin agentteja, en tieda onko totta.

Perilla: Vasymys muuttumassa uudelleen pirteydeksi, kalvo poissa, yo kalpenee aamuksi. Suihku pahanhajuisessa mutta puhtaassa vedessa, ja nukkumaan. Itamaan tahti loisti viimeisena aamutaivalla.

Kolmen tunnin un ien jalkeen heratys toisessa maailmassa. Aamiainen sitrunapuun alla kauniiden mutta kerrotun mukaan aggressiivisten villikissojen seurassa. Kuumuus. Loputtomat vuorenjyrkanteet, talot keikkumassa vaarallisen nakoisesti kuilujen renoilla. Outoja katseita, mina ilmeisesti ainoana koko kylassa liikkeella keskipaivan kuumuudessa, kavellen alas loputtomia rinteita, polyisella ja polttavan kuumalla tiella. Pitka hame, peittava t-paita ja huivi eivat ilmeisesti tasoittaneet riittavasti ulkonaollisia eroja.

Ruokaa. Valkosipulia. Aurinkoa. Kuumuus. Myohemmin kauppakierros oudostuttavine laukuntarkastuksineen ovilla. Huomaa, etta tama maa kay sotaa.

Tuuli itkee, ikivanhat oliivipuut laulavat. Tama maa on elossa. Maan suunnaton voima, vuosituhansien pyhiinvaellukset, rukousten voima tuntuvat taalla elavina jalkojen alla. Maa on karuudessaan paratiisinomaisen kaunis. Harmaa poly. ikivanhat kalliot, aasien loputon karsivallisyys, kaktuspoheikot ronsyavan kukkivan pensaan vierella. Takkuiset mutta kauniit kissat ja koirat, kaduilla ihmisten seassa. Huomenna: Jerusalem.

17.10, Jerusalem

Jerusalem on suuri. Se on vastakohtien kaupunki. Kapeita kujia. Nuoria naissotilaita isojen konekivaarien kanssa yhdella kulmalla, seuraavalla nunna polvillaan rukousnauhan kanssa. Kulman ymapri ja siella kameli maassa arabikauppojen edessa turisteja odottaen, yrmean ja kyllastyneen nakoisena, turpa kohti taivasta.

Itkumuurilla oli todella vahvat fibat. Aloin itsekkin melekein itkea siella, syyta en tieda. Muuria koskettaessa tuhansien vuosien rukousten voima tuntui kevyena sahkovirtana kivessa. Opas kertoo juutalaisten rukoilevan siella vuorokaudet ja vuodet ymapari, saalla kuin saalla. Taalla on aina joku.

Oljymaki, golgata, Jeesuksen vaitetty hauta…kaikki yhtena sekamelskana. Jerusalemin vanhan kaupungin muurissa oli spraymaalattu iso pentagrammi

Ruoka on hyvaa, falafelit aivan toista kuin suomessa. NAM! Elamani varmaan paras pita-falafel ateria. Jerusalem on. Hakellyttava kaaos koyhyytta ja upeaa arkkitehtuuria, hurskaita rukoilijoita ja agressiivisia kraasanmyyjia.

En ihmettele enaa miksi se on lumonnut tuhannet sukupolvet. Jerusalem.

Olen poissa tietokoneelta, lomalla tämän kuun 15.-26. päivä. Lähden tänään Israeliin ja palaan 26. päivä tätä kuuta. Perjantaina loppuivat työt edellisessä työpaikassa, mutta aloitan 29. päivä uudessa työssä. vakinaisena.

Unina tulee kylään 27. päivä, odotankin jo kovasti.

Nyt lähden vielä pankiin ja viimehetken asioille ennen matkaa. Lentokone nousee ilmaan neljän maissa iltapäivällä.  Kerron kokemuksia matkalta kunhan palaan kotiin.

Olen onnellinen.

Rakkani muuttaa tänne etelään ensi viikonloppuna. Olen onnellinen koska Rakkaanikin kotiutuu tänne, ja arvelen itsekin samalla löytäneeni oman henkisen kotini. Hain ja minut hyväksyttiin wiccan Reclaiming-tradition kolmivuotiseen papitarkoulutukseen. Koulutus on vieläpä englanniksi, joten kielitaito petraantuu entisestään siinä samalla. Koulutus on pääasiassa etätyötä, kahdesti vuodessa on intensiivileiri Pohjois-Suomessa.

Kiinnostuneet lukeoot lisää osoitteesta:

www.reclaimingfinland.org
Minulla on tunne kotiin palaamisesta.

Olen tasapainossa ja onnellinen.