Vaskikäärmeen blogi

Pitkään meni taas, ennekuin sain itseäni niskasta kiinni ja aikaiseksi kirjoittaa tänne. Historiallisen miekkailun kurssi on nyt alkanut. Mustelmia, kipua, hikeä ja kovaa rääkkiä, mutta rakastan sitä. Oikeastaan sen aloitus aiheutti minulle voimakkaan ravistelun ja pienen kriisinpoikasen. Miten olinkaan voinut, saattanut unohtaa kuka ja mitä todella olen. Minä olen sotilas, enkä pääse siitä mihinkään.

Kamppailulajit ovat aina, koko elämäni olleet minulle ainoa mielekäs tapa treenata ja kotiinpalaamisen tunne ja ilo siitä on ollut voimakas. Viime harjoituksissa saimme ensimmäisen kerran ihan oikean teräsmiekan käteen ja siitä tuli vahva tunne, että olen-tehnyt-tätä-ennekin. Luultavasti olenkin,menneissä elämissä, koska miellän edelleen maailmaa ylipäänsä aika paljon soturishamanismin/ soturiwiccan kautta. Minulle budolajit ja magia ovat saman kolikon kaksi eri puolta ja huomasin että minulle on hyväksi värkätä samojen energioiden kanssa sekä fyysisesti että henkisesti. Treenauksen oltua tauolla monta vuotta, olen ollut poissa tasapainosta, kun olen keskittynyt liikaa henkisiin asioihin. Treenaamisen kautta olen palannut takaisin kehooni kunnolla, enkä leijuskele enää liikaa vain ylimpien chakrojen alueella tai ulkona kehosta.

Maailmankuvani on ollut kovan mietiskelyn ja lievän kriisin alla taas kerran. Erosin keväällä tänne lähtiessä Kemin seurakunnasta, joten nyt en enää ole edes nimellisesti tekemisissä kristinuskon kanssa. Omaa pakanan identiteettiäni olen hakenut pitkään, eikä se ole vieläkään täysin kirkas. Ei tarvitse ollakaan. Koen, että maailmankuvani on nyt seos soturihamanismia, vihreää noituutta ja puhdasta energioiden ja enkeleiden kanssa värkkäämistä, edelleenkään en myöskään kiellä enkä ole unohtanut kristinuskon parhaita puolia, kuten pyyteetöntä rakkautta. Jeesuksella on yhä paikkansa minun sydämessäni, Raamatulla samoin, vaikka en ota sitä enää niin kirjaimellisesti kuin ennen. Seremoniallinen magia on tulossa, olen alkanut opiskella länsimaista hermeettistä magiaa ja kabbalaa, mutta se projekti on niin alullaan etten tiedä jääkö se pysyväksi vai ei.

Syksyllä olen menossa Gammalot Cheichem kurssille, lähinnä vahvistaakseni energioiden virtausta ja oppiakseni sitä puolta uudelta kantilta. Odotan innolla sitä kurssia. Samoin oli kiintoisaa huomata, että miekkailukouluni perustaja on vuosia opiskellut shamanismia ja että pidemmälle ehtineitä opetetaan mm. hieromaan ja käyttämään yrttejä vammojen korjaukseen, sekä harjoitteluun kuuluu selkeästi myös meditatiivista- ja mielikuvatyöskentelyä. Jostain kumman syystä en ole ollenkaan hämmästynyt. Maailmankaikkeuden systemaattisuutta, taas kerran.

Viimeisen kaksi viikkoa on ollut yhtä isoa ja pientä kriisiä. Oma ja ystävän lapsen läheltä-piti tilanteet joissa oli mennä henki ja välien poikki meneminen ilman omaa syytäni ja varsin paskamaisella tavalla yhden uuden tuttavuuden kanssa olivat ne aiheet. Tämän välien poikkimenon takia näin itseni hetken aikaa toisen,  minuun kielteisesti suhtautuvan ihmisen silmin. Se oli terveellinen herätys joissakin asioissa, mutta enimmäkseen se tuntui vain järkyttävältä. Oksensin muutaman aamuna sen kriisin jälkeen, mutta sellainen olen, kun puhdistun jostain se näkyy ruumissa myös.

Launtaina menen työkaverin kotiin, siellä odottaa ryhmä ja minua on pyydetty opettamaan heille auroista, chakroista, maadoittumisesta ja itsensä suojaamisesta. Uusi ovi auki siis. Sunnuntainan Uutelaan, muodonmuutos ja näkymättömäksi muuttumis harjoittelua Esashin kanssa ja yrttien keräilyä, ihanaa! Juoruan nyt senkin, että Esashi on alkanut seurustella, uusi tyttöystävä haluaa kuulemma minut näkösälle.

Sunnuntaina illalla tulee Rakkaan ystävä, Tornion taikuri-shamaanipoika tyköni. Hän jää asumaan joksikin aikaa, tulossa töihin tänne ja annan asua kunnes saa oman kämpän. Mukavaa…Rakkaani soitti itse ja kysyi voisinko taikuripoikaa auttaa ja antaa olohuoneen asunnoksi. Pitää siis siivota ja järjestellä ja leipoakkin haluaisin. Kevätväsymys on muuttumassa auringon tuomaksi pursuilevaksi energiaksi. Kirjoittaakin pitäisi ehtiä, yritän kirjaa eteenpäin kymmenen sivua viikonlopussa, viikolla korjaan ja muokkaan edellisiä tekstejä.

Elämä maistuu hyvälle. Täällä on kesä ja minä olen onnellinen. Hymyilen.

Onkin vierähtänyt aikaa, lähes kolmee kuukautta, edellisestä. Hengissä ollaan edelleen, eikä mitään pahaa ole tapahtunut. Olen vain ollut sanoja vailla, pitkään haluton kirjoittamaan tänne mitään. Olen käynyt omaa elämääni läpi, ollut taas kerran kriisissä sen kanssa mitä uskon ja mitä tahdon omalta elämältäni.

Olen opetellut, entistä tietoisemmin, asioiden Todellista Tahtomista ja vastuun kantamista oman tahtomisensa ja tekemisensä ja myös virheidensä seurauksista. Omia nuoruuden taloussotkuja ja silloin tehtyjen vastuuttomien ja väärien päätösten seurauksia olen nyt selvitellyt, maksellut velkojani pois ja yrittänyt oikeasti, jo viime syksystä asti opetella siihen etten osta mitään mitä en todella tarvitse. Ennen ostopäätöstä sen kysyminen itseltään, että tahdonko tätä todella, tai tarvitsenko tätä todella, on säästänyt monelta väärältä valinnalta, velkaantumiseta ja virheiltä. Kiitos Unina yksinkertaisesta neuvosta, jota on helppoa noudattaa!

Kevätpäiväntasaus, Beltane, meni ohi ilman sen suurempia juhlia, olin toki juhlimassa vappua, mutten tehnyt mitään isompia rituaaleja. Kävin vain kaatamassa metsässä maljallisen siideriä erään puhuttelevan puun juureen ja jätin metsänväelle palan leipää. Molemmat kiitoksena hyvästä vuodesta ja selviämisestä yli talven, sekä siitä kasvusta syvyyssuuntaan, jota sain talvella käydä lävitse.

Iloitsen jokaisena uutena aamuna keväästä, seuraan ihmetellen luonnon heräämistä, yritän opetella oppimaan luonnosta suoraan sen mitä opittavissa on. Se vaatti tietoista läsnäolemista ja tarkkailua, maadoittuneena kulkemista, -vaikeaa minulle.

Minulla on hyvä asunto, ensimmäistä kertaa työpaikka jonne voisin jäädä vaikka pysyvästi, aloitettu historiallisen miekkailun alkeiskurssi, paino tippunut jo 7kg siitä laihdutuslupauksesta. Ilokseni myös muutamat vanhat housut sopivat minulle taas, mikä onkin se rehellisin mittari siitä että ainakin senttejä on häipynyt. Suunnittelen syksyllä myös avoin yliopiston opintoja, yleistä kirjallisuus ja teatteritiedettä aion aloittaa ja myös perehtyä syvemmin energiaparannukseen. Syyskuussa odottaa Gammalot Seichemin kurssi ja samoin suomen shamaaniseuran kokous loka-marraskuun vaihteessa.

Kirjankirjoituskin on edennyt lupaavasti, viides luku on kohta muille näytettävässä kunnossa ja kesälle on tulossa kahden larpin kirjoitusprojektia Korppi ystävän kanssa. Kaikkea uutta siis on ilmassa.

Uusiin ystäviinkin olen törmännyt ja tavannut monta vanhaa pitkästä aikaa, mikä on aina virkistävää. Nyt huomaan että tästä tuli melkoinen uutisten päivitys, lyhyeen pikasähketyyliin. Myöhemmin ehkä lisää joistakin aiheista, nyt en ehdi.

Rauhaa ja rakkautta.