Vaskikäärmeen blogi

Valvoin eilen myöhään, koska kuu on viittä vaille täysi. Tein täydenkuun kunniaksi pienen rituaalin ja pitkästä aikaa myös magiaa. Se yleinen harhaluulo, että meikäläiset ovat jatkuvasti ”taikomassa” jotain, tai että kaikki tekemämme rituaalit ovat tarkoitukseltaan maagisia, on ainakin minun kohdallani väärä. Minulle rituaalit ovat elämän juhlimista ja tapa hakea arkista syvempää kokemusta ja suhdetta Jumaliin. Pakko kai minun on vihdoin myöntää itselleni, etten todellakaan millään tavalla enää käy kristitystä. Maailmankuvani on muuttunut hitaasti mutta varmasti viimeisen kolme vuotta, jossa suurena tukena on ollut ~S~:n ja Uninan kanssa käydyt keskustelut ja sen katsominen miten he elävät. Olen kiitollinen molemmille heidän ymmärryksestään ja tuestaan, sekä kärsivällisyydestään niinä aikoina, jolloin vanhan uskonnon jättämisen aiheuttama ahdistus on ollut lähes sietämätön ja olen tehnyt jotain todella äärimmäistä tai radikaalia, toisin sanoen, heilahtanut tasapainottomasti äärimmäisyydestä toiseen. Rakkaastani puhumattakaan, joka kai on eniten saanut sietää ja nähdä näitä heilahduksiani.

Vihdoinkin minusta alkaa tuntua siltä että olen oikeasti tasapainossa, eikä enää ahdista. Vanhan jättäminen ei ole käynyt kivuttomasti, niin syvällä minussakin on ollut kristinuskon istuttama pelko helvettiin joutumisesta ja Jumalan tuomiosta ja vihasta, sekä pelko kaikkea kristinuskon piiriin kuulumatonta ”yliluonnollista” vastaan. Toisaalta yhtä sitkeässä on ollut koko ajan kiinnostus laajempaan maailmankuvaan kuin minkä fundamentalistinen kristillisyys antaa, joten olen aina, usein itseltänikin salaa, lukenut vaikka mitä, laajasti ja monipuolisesti. Siispä nykyään tiedän jo aika hyvin mitkä ovat minun juttujani ja kaiken edelleen pelkoa tai ahdistusta aiheuttavan olen oppinut jättämään omaan arvoonsa. Ja itseasiassa, olen myös huomannut, kuinka paljon vapaampaa, mutta toisaalta haastavampaa pakanana elämä on. Minua eivät rajoita enää ehdottomat käskyt ja määräykset, kuten kymmenen käskyä (joiden pitäisi muutenkin olla jokaiselle ajattelevalle ihmiselle moraalin perusta, ilman sen kummempaa numeroa) mutta toisaalta, myös vastuu on suurempi. En voi enää yksioikoisesti syyttää jotain pahaa henkiolentoa kaikesta, tai edes itsessäni asuvaa pahaa tai ”syntiä”. Olen itse vastuussa teoistani, enkä voi syyttää ketään toista. Oikeastaan, nykyisen moraalin perustan luon kaksi sääntöä ”Kun et vahingoita (itseäsi tai toisia) tee kuten tahdot.” ja ”kaiken minkä teet, hyvässä tai pahassa, tulee sinulle itsellesi kolminkertaisena takaisin.” sitä unohtamatta, että Jumalattaren lupaus sanoo myös ”sillä kaikki rakkauden ja mielihyvän teot ovat minun rituaalejani.”

Olen myös yhä selvemmin alkanut tajuta, mistä johtuu, että kaikki uskonnot toimivat niiden harjoittajille, kukaan ei voi ainakaan minulle tulla väittämään, ettenkö olisi kristittynä saanut yliluonnollisia vastauksia rukouksiini ja ettenkö olisi nähnyt ja tuntenut Jumalan huolenpitoa ja rakkautta elämässäni jo silloin. Siispä minua ei sieltä ajanut pois varsinaisesti jumalasuhteeni, vaan ihmisten rajoittuneisuus, ahdasmieliset säännöt ja haluni nähdä, tietää, kokea ja oppia myös sitä mikä oli ”kiellettyä”. Kaikki uskonnot toimivat, koska jokainen uskonto palvelee ja kunnioittaa jotain aspektia siitä suuresta Yhdestä, jonka nimeä ei käy ääneen lausuminen. Ihmisten nimet jumalilleen särkevät sen suuren Yhden pienenmpiin aspekteihin, mikä on hyvä, koska siten ihmisen järki käsittää hänet paremmin. Minä nimitän omia Jumaliani nykyään vanhoilla, useimmilta jo unohtuneilla nimillä, joku toinen ehkä nimellä Jahveh, Buddha tai kuka mitenkin. ” Sillä kaikki Jumalat ovat lopulta yksi ja sama Jumala ja kaikki Jumalattaret yksi ja sama Jumalatar.”

Niinpä, minun uskontoni on syvää ja pyhänä pitämääni yhteyttä luonnon kanssa. Se voi olla auringonlaskun tai maiseman ihmettelyä liikuttuneena, eläimille puhumista, puiden halaamista, sen kuuntelemista ja oppimista mitä kivillä, kasveilla, eläimillä ja luonnolla on opetettavaa minulle. Rituaaleissa se on ekstaattista yhteyttä maailmankaikkeuden luovien voimien, Jumalan ja Jumalattaren kanssa. Se on naurua, lämpöä, rakkautta ja vapautta. Se on myös vastuun kantamista tästä planeetasta, mikä minun kohdallani tarkoittaa kasvissyöntiä, luonnonsuojelujärjestöjen rahallista tukemista, kierrätystä, pyrkimystä ekologisesti kestävään elämäntapaan ja oman kulutuksen hillitsemistä mahdollisimman tarkasti. Sellaista se on, noidan elämä.
Sitä eikä mitään sen kummempaa.

Miten se näyttääkin aina niin kauniilata puissa, huurre. Muuttaa yhdessä talviauringon kanssa puut ja luonnon satumaaksi. Saa kaiken näyttämään niin kauniilta. Puut ovat nyt kesken tanssia jäätyneitä prinssejä ja prinsessoja. Elämä on palannut niihin takaisin.
Nyt minulla onkin nipullinen hyviä uutisia. Todennäköisesti pääsen ihan tässä lähellä asuvan miehen henkilökohtaiseksi avustajaksi maalis ja huhtikuuksi sekä kesäkuusta elokuuhun. Tämä tarkoittaa sitä, että toukokuussa minulla on varaa vihdoinkin lähteä sille kauan suunnitelulle ulkomaanreissulle äidin kanssa, jota olen odottanut niin pitkään. Jos hän vain itse pääsee lähtemään. Toinen vaihtoehto on sitten syyskuu. LIsäksi helmikuulla alkaa enkelihoitajan koulutus jonne menen ja maanantaina violet flame reiki-koulutus joka kestää puoli vuotta ja jossa käydään 1.-4. viritystaso läpi. Ihanaa. Olen niin onnellinen, että melkeen pelottaa. Kai se on sitä perusnegatiivisuutta, joka pistää ajattelemaan että näin hyvin ei voi olla. Että olen jotenkin ihan vinksahtanut. Mutta haluan oppia näkemään asiat valoisalta kannalta. Haluan oppia olemaan viisas.

Eilinen pelikin meni hyvin, koska ”jos pelaajillasi on hauskaa ja heidän kiinnostuksensa pysyy herpaantumatta yllä koko pelin ajan, olet hyvä pelinjohtaja” kuten eräässä pelinjohtajan oppaassa sanotaan. Hauskaa niillä varmasti oli, ja kirjasta oli kuin olikin hyötyä. Ainakin siitä alusta jossa neuvottiin miten tunnistaa eri pelaajatyyppejä ja antaa niille kullekin mielekästä tekemistä. Niinpä tiedän nyt, että omassa ryhmässäni on yksi strategi, toinen spesialisti, yksi eläytyjä/tarinankertoja ja neljännestä en ole vielä varma kun en tunne sitä kunnolla, luulisin että siinä on toinen eläytyjä. Nyt onkin sitten helpompaa ennakoida tarinoiden suhteen mitä kukin odottaa ja haluaa, ja yrittää ujuttaa seikkailuun kaikki oikeat ainekset mukaan. Ja kivointa on se, että ~S~ tulee mukaan ensi kerralla. Ensin kuuntelemaan, myöhemmin toivottavasti pelaamaan. Uskon, että hän jää koukkuun, niinkuin minäkin jäin aikoinani kun istuin ensin puoli vuotta kuuntelemassa Rakkaani ja hänen peliryhmänsä pelejä, kunnes lopulta uskaltauduin pelaamaan. Heimot on todella kiehtova pelikokonaisuus ja uskonkin että saamme pelata pitkän ja antoisan kamppanjan sen maailmassa.

Nyt odotan innolla vastausta uudelta nettituttavuudelta. Hänessä on jotain…Toivon että hän haluaa ja uskaltaa vastata. Katsotaan. Miu!

Tänään on ensimmäinen sellainen päivä täällä. Aurinko paistaa. Ja minä olen taas kerran liikuttunut ja ihmeissäni kauneudesta. Luonto on ihmeellinen asia. Rakastan juuri tällaisia talvipäiviä kaikista eniten, koska maailma on niin kaunis. Puhdas lumi, sininen taivas ja kultainen aurinko saavat minut aina mykäksi. Aurinkoon katsellessa tuli pitkästä aikaa halu kommunikoida kirjoittaen, joten hyppäsin koneen ääreen sitten.

Viime aikoina kaikki aika ja huomio on mennyt muihin kirjoitusprojekteihin, pitkään mielessä kypsytelty kirjoitusprojeksti alkaa nyt saada hahmona. Runojakin olen taas tehnyt, vaikka niistä yksikään tuskin päätyy minnekään julkisuuteen, en vain hallitse sitä muotoa …vielä. Kolmanneksi olen aloittamassa uuden roolipelin vetämistä, se on nimeltään Heimot ja sijoittuu todella kauas tulevaisuuteen ja avaruuteen, niin kauas että se käy jo fantasiasta. Ehkä siksi olenkin poikkeuksellisesti kiinnostunut siitä, yleensä en pidä scifistä pelinjohtajana. Mutta tässä on riittävästi mystiikkaa. Ihmiskunta roikkuu kauhun tasapainossa kuilun reunalla. Siispä, kuolema, mystiikka, elämän ja toivon tutkiminen, paras mahdollinen yhdistelmä skorpionille
Lisäksi se on ensimmäinen lajissaan suomeksi ja suomalaisten tekemänä, joten ihan siitäkin syystä oli paikallaan hankkia se. Suomessa on aika vähän pelintekijöitä, vaikka pelaajia on paljon. Olen nyt ihan täynnään sitä todellisuutta, kun olen viimeiset illat ahertanut opetelleen sääntöjä ja tehden runkoa parille ensimmäiselle pelille. Vaikka olenkin sitä lajia pelinjohtaja, joka yleensä keksii kaiken lennosta, uuteen maailmaan sukeltaessa tuntuu turvallisemmalta olla hieman tarkemmat piirustukset valmiina muutamasta avaruusaluksesta ja eräistä pelin keskeisistä ei-pelaaja hahmoista. Peleissä ei edes kannata suunnitella mitään kovin tarkkaan, pelin sisältö kuitenkin muodostuu pelaajien ja pelinjohtajan yhteistyöllä, yhdessä kerrotusta tarinasta. Pelaajat kun aina keksivät sellaista mikä saa pelinjohtajan pasmat sekaisin eikä muutenkaan ole tarkoitus että koko käsikirjoitus on valmis ja pelinjohtaja runnoo pelaajat siitä läpi väkisin, mihin virheeseen itse syyllistyin joskus nuorempana. Olin silloin liian kiinni omissa taidokkaissa juoni-ideoissani
Yleensä teen vain noin viidestä tärkeimmästä kohtauksesta jonkinlaiset piirustukset ja muistiinpanot ja on sitten pelaajien asia miten ja millä tavalla he niihin kohtauksiin päätyvät.

Muussa elämässä menee hyvin, on oikeastaan ihan mukavaa olla työttömänä vähän aikaa. Olen saanut nukkua väsymystäni kunnolla pois ja kyllä olen nukkunutkin, joulusta asti vähintään kahdeksan tuntia yössä ja kunnolla, mikä on minulle harvinaista. Lisäksi on ollut aikaa keskittyä kunnolla näihin luovempiin puoliin elämässäni. Odotan jännityksellä tammikuun loppua, silloin näet alkaa enkelihoitajan koulutus johon olen alustavasti ilmoittautunut. Kallista tosin, mutta yritän uskoa siihen että rahat järjestyvät. Samoin on kaikkea muutakin mielenkiintoista vireillä ja odotettavissa. Uusin Witch lehti tuli tänään ja hipsinkin pian sitä lukemaan. Minäkö lapsellinen? Niin olenkin ja ylpeä siitä!