angstien KINGI.

\\ anna mun etsiä ja olla epävarma.

anna mun nähdä maailmaa.

anna mun tieltä harha horjahdella.

anna mun löytää takaisin. //

huh. tästä on taas pitkä aika ku oon tänne viimeeks kirjottanu, en oo sillai ehtiny koneella oleen pidempiä aikoja että ehtis tänne kirjotella. maailman on muuttunu taas. viiviä on joo ikävä edelleen, ei enää niin kauhee, oikeesta sitä tulee ajateltua yhä vähemmän ja vähemmän. lopetin tosin ratsastuksen siihen ku mikään ei tunnu oikeen mielekkäältä enää viivin jälkeen.

rippikouluki tossa tuli käytyä ja voisin sanoo et se viikko oli elämäni parasta aikaa. se oli jotain mahtavaa, jotain upeeta. jotain jota todellakin tulee aikuisena kaiholla mietittyä. noh, taisin rakastua siellä vanhaan poikaystävääni uudestaan ja jossain vaiheessa tuntu et seki olis vähän lähettäny vastakaikua. se siitä riparista varmaan loistavan tekiki. meil oli siä sellanen oma “porukka”, jonka kaa oltiin aina kaikki vapaa-ajat ja muutenki. tupakilla käytiin joo, ja kai ne meidät näki mutta ei ainakaan mitään kommenttia tullu. häätövarotus tuli siitä ku mentiin sit yks yö hiljasuuden jälkee sen kämpän kellariin poikien kanssa johonki vitun suihkuhuoneeseen. ovi lukkoon ja valot pois kökittiin siellä. no, tottakai ne meidät sieltä löysi ja sano että jos vielä kerran tulee jtn tempausta ni tein ripari on siinä. pari päivää siinä sitte rauhotuttii mut viimesenä iltana meitä ei pidelly enää mikään. se oli loistava ripari ihana mahtava upee<33

riparia seuraavana viikkona olin kolme päivää yksin kotona ja seki oli loistavaa. täällä oli hirvee porukka koko ajan, ja mä en paljoo nenäni pihalle pistäny, mitä nyt keskellä yötä käytiin ajelemassa ja sillontällön tupakilla parvekkeella. se mun rakkauteniki oli täällä aika usein ja yhen yönki.

juhannuksena sitte. oltii perjantaina ensin yhellä mökillä yötä ja tää jätkäki oli siellä. kivaa oli, mä taas vaihteeks päissäni. en vois sanoo et nyt enemmälti mitään olisin sen jätkän kanssa tehny, mitä nyt läppää heiteltii ja tällai. seuraavana päivänä lauantaina oltiin sit samalla mökillä yötä mut nyt siä oli enemmänki porukkaa. ja nyt oli kaikki kännissä, mäki, putki päällä. tunti oltii yhen kaverin kanssa pois sieltä mökiltä ja sitte ku tullaan takasi ni se jätkä istuu yhen muijan sylissä. ei siinä mitään, kyllä mäki sitte sieltä pariki jätkää löysin ja loistava juhannus oli, sika hauska.

mut sen juhannuksen jälkee mä valaistuin että helvetti mitä mäki siä tein. kaks jätkää joista toinen kyllä jaksaa muistutella ohareista jokka tein sille. hih. en kadu mitään ja mua naurattaa tää mut jotain täytyy mussaki olla ehkä vialla ku teen tollasta ?  tai sitten ei. pari mun kaveria nauro ja pari oli vähän sellai et vittu sun kanssas. mua itteeni naurattaa. se ripari-ihastus on nyt sen toisen kanssa onnellisesti yhdessä ja mä aluks olin sellai vähän että eikä. mut ku ajattelee ni ihan hyvä. emmä ois mitään uskaltanu tehä kuitenkaa ja noin on parempi. mä tykkään olla vapaa sinkkunainen, juosta sylistä syliin. “kuka kaipaa rakkautta, kun on niin paljon tarjolla ?”  eihän se pidemmän päälle anna mitään, sitä läheisyyttä, hellyyttä mitä kaikki kaipaa. mut mulle se riittää jonkun aikaa. kyllä se oikee tulee joskus eteen.

silti vähän ottaa päähän. itkettää, väsyttää. samalla on onnellinen olo. mä oon sitä mitä mä just haluanki olla. itsevarma, vapaa, onnellinen. se on elämää ne muut vitutukset ja angstit. vitut mä mitään elämästä tiedä, kunhan yritän päteä. ei se mitään. just nyt itkettää, on suru. kunhan näkee taas kavereita ni alkaa mieli kohentua.

pitäkää kivaa ihmiset, mä kirjottelen taas joskus<3

vittu väsyttää. mä en oo kunnolla nukkunu neljää yöhön. sit mä torkun koulussa ja jään ihan vitusti jälkee. vittuku jään jälkee vaikka yrittäisin kuunnellaki.
mä en pysty ajattelee ku viiviä. mua pelottaa. ihan sairaasti. hirvee angst sen takia mitä muut ei ees miettis välttämättä. mut mä oon mä. mua pelottaa. mua itkettää. mua väsyttää ku en pysty nukkuu. mä en pysty keskittyyn mihinkään muuhun. prkl ja se ottaa kaaliin.
mielummin et viivi olis kuollu ku et se on siellä missä se nyt on. sillonki tosin angstittais. mut se olis eri juttu. ei kukaan halua kivuliasta kuolemaa.

mä rakastin sitä. tosiaan rakastin. mulla olis helpompaa jos en rakastais. mulla olis helpompaa jos mä en rakastais ketää. en ees itteeni. silti mä rakastan. itteeni, kavereita, tosi monia asioita.
mä en halua menettää niitä jota mä rakastan, kuka haluaa. ei kukaan. silti kaikki menettää joskus jonkun rakkaan. silti ajattelee et miks just mä.

silti mä en voi ajatella ku viiviä. kumpa mä saisin sen vielä joskus takas. ehkä ihmeitä silti tapahtuu ?

mua nolottaa oikeestaan ku mä kaipaan jotain hevosta jota mä oon ratsastanu vaan kaks kuukautta. jotkut ehkä ajattelee et ääh kyl se siitä kohta menee ohi ei toi sitä kauan tuu kaipaamaan. okei, en ehkä näin paljoo, näin yhtäjaksoisesti. mutta silti, mä tuun aina muistaan sen. mä tuun aina muistaan miten ihanaa se oli. ja mä nään joka yö. neljä viimestä yötä mä oon nähny saman painajaisen. mä oon nähny unta että viivi huutaa mua tuomaan ruokaa sille. ja mä en pysty. mut on kahlittu jonneki. sit mä aina herään. hiestä märkänä. se on jotain kamalaa. mä en pysty ku ajatteleen miten se hevonen saa liian vähän ruokaa ja liian vähän liikuntaa. miten se seisoo täysihoitotallissa ilman että omistaja tekee mitään muuta ku käy sillon tällön vähän ehkä köpöttelemässä. eikä se omistaja oikeestaan ees osaa ratsastaa.

mä en voi asialle mitää. ja se sattuu. sattuu helvetisti.

ei jumankauta, nyt angsttittaa ja PALJON. se lämppäritamma josta mä tossa etusivulla puhun (täytyy muokata se pois siitä) muutti sunnuntaina Nokialle. :’(( sen omistaja, 18v tyttö, joka on viä kakarampi ku mä vaikka mä sentään oon vasta 15.. sillä ei oo mitään vastuuntuntoa, hevoset sai liian vähän ruokaa. siis oikeesti liian vähän ruokaa, sillä tammalla ratsasti vaan mä ja mä en tienny sitä todellaki olisin käyny useemmin jos olisin tienny sen. annoin sille salaa enemmän ruokaa, mikä on joidenki mielestä tyhmästi tehty, mutta uskokaa pois jos olisitte ollu siä ni olisitte antanu teki.

se oli ihana tamma<33 IHANAIHANAIHANA<3 mä ehdin kaks kuukautta sitä kouluttaa, ja se rakasihana tyttö oppi sinä aikana laukannoston hienosti ravista, peruutuksen, hyppäämisen pientä ristikkoa ilman kieltoa, kulkeen suoraan, ei pelänny enää raippaa, ja ylläpiti laukan. ja koko ajan edistyttii ympyrällä laukkaamisessa. ainii ja sain mä sitä ottaan takajaloilla enemmän alle ja tuleen muutenki enemmän mun pohkeen ja käden väliin. peräänantoaki näky käynnissä sillon tällön. eli edistyttii ihan sairaasti sen kanssa jo kahdessa kuukaudessa ! sit se viedään multa. :// vähänkö potuttaa ja angstittaa. onneks se ylläpitojuttu ei oo pois suljettu asia, sen omistaja sano että jos vaan saan asiani järjestettyä niin että saan mutsilta luvan ottaa sen ylläpitoon ni se antaa mielellään sen mulle. mä haluaisin sen enemmän ku MITÄÄN MUUTA ylläpitoo !

mä tiän et sen jälkee mulla ei olis enää aikaa niin paljon olla kavereitten kanssa mutta se ei haittaa pätkän vertaa. oikeesti mä oon sellanen rauhallinen maalaisjuntti joka tykkää olla kaukana hälinästä luonnon helmassa eläinten kanssa. mä nauttisin siitä että joutuisin oleen tallilla joka päivä. siinä jäis samalla ku huomaamatta “pahat tavat”. tupakointi ja juominen siis. ei olis aikaa eikä halua. ku joku kulta odottais tallilla ni emmä haluis jäädä tänne rällästämään. toivottavasti saisin mutsin tajuamaan sen. mut eihän se tajua. ei se koskaan tajua mitään mitä mä yritän sille sanoo.

toivo tässä häviää. niin haluisin viivin takasin. mä niin ehdin kahden kuukauden aikana kiintyä siihen. vittu se oli IHANA<3 se oli niin mun tamma. me ollaan molemmat niin tammoja<3 ihan tässä tulee poru silmään ku ajattelee sitä. se oli PERFECT<3 vaikka ei se mitään oikein osannu, ni siinä oli sitä JOTAIN, oikeesti. ja se fiilis oli mahtava ku hiki päässä oot reenannu sitä ja sit yhtäkkiä tajuat että hei, täähän osaa ! sit ne maastot ihan rauhassa kultahepan kaa.<3 niissä on sitä jotain. siinä on sitä jotain. tallilla on sitä jotain. vaikka se on helvetin rankkaa käydä siä joka päivä ja hoitaa hevosta, ratsastaa, ruokkia, putsata varusteita ja niin edespäin. PERKELE SE ANTAA PALKKIONSA TAKASIN. se on jotain ku hevonen hirnahtaa ku se näkee sut. koko se juttu on sitä jotain. hevosihmiset ehkä tajuaa. se on ainutlaatuinen fiilis.

mutta nyt tähän vois sanoo että

rakkauden hintana on suru.

IKÄVÄ.</33

vittu. oon ollu koko hemmetin päivän vaan kotona koneella. kuunnellu angstimusaa, irkannu ja galtsuttanu. mulla on elämä. toisiks vika päivä pääsiäislomasta ja mä en oo nenääni kertaakaa pistäny ulos ovesta !

mä tajusin täs vähän aikaa sitte et oon aika kiva ääliö. mä en yritä esittää mitää, mut oon niin helvetin tyhmä että seuraan massaa. suurin osa mun kavereista polttaa ja juo. arvatkaapa poltanko ja juonko ? no okei, en väitä että polttaisin ja joisin sen takia että kaveritki. mut mä ääliö nautin siitä. mä tykkään vetää röksästä henkosia. mä tykkään hoippuroida tua pihalla ja sönköttää jtn omaani. mut mä oon massaa. ääliö. tyhmä. ihan sama ei mua kiinnosta.

meniköhän tää taas vähän yli ? mun angstit menee aina yli. eihän mulla oo ees mitään syytä angstata, kotona taas vaihteeks kaikki hyvin, kavereita riittää ainaki osittain ja viimesimmästä erostaki on jo aikaa. eikä mulla oo mitään syytä angstata siitä että kukaan jätkä ei välitä musta. HAHA. todellaki välittää. ;>> ja nyt mentiin teiniX:n puolelle. jeje.

ihmiset jotka ei tunne mua luulee et mä oon hirvee teiniangsti mut emmä oikeesti oo. useimmiten mulla on hauskaa ja porukassa mä en oo todellakaan mikään teini joka näyttelee viiltely arpiaan. mä en oo koskaan ees ajatellu viilteleväni. enkä mä esittämällä esitä kovaa. mä oon mikä oon. mut ympäristö muokkaa, eikö vaan ?

emmä tiä. mun ex poikkis oli sanonu mua kaks vuotta nuoremmille teineille, jotka käyttää hormonipillereitä että tissit kasvais, että se jätti mut sen takia että mä olin lapsellinen. mä rupesin vähän miettiin että mitä vittua ?! mulle se sano ihan eri syyn miks se jätti mut. sitä paitsi mä kuulin ton jutun yheltä teinihuoralta ensin. ja tää teinihuora sattuu oleen näitten hormoniteinien kaveri. ja tää teinihuora sattuu vihaan mua. syyttä. mä en oo tehny sille mitään. mä en oo koskaan sanonu sille ees mitään. paitsi sit ku tullaan vittuilee, sit mä en tosiaan jää sanattomaks. muttajoo. tuli siitä vaan mieleen että mitähän juttuja musta liikku siinä porukassa ? olis ihan hauska varmaan kuulla niitten versio mun persoonastani. ehkä se sais mut ajatteleen tätä maailmaa vielä syvemmältä ?

mä oon meinaan alkanu oikeesti miettiin tätä maailman menoo. mikä merkitys tällä kaikella on ? vai onko tällä ees merkitystä ? miettii mun kaveripiiriäki. toiset alkaa seurustelee, toiset eroaa vaikka toinen osapuoli ei ois sitä halunnu, toinen riitelee äitensä kanssa lujaa ja siitä syystä saa kotiarestia ja “masentuu”, yhtä mä en tajua, toisia mä en halua ees tajuta, toista mä ikävöin ennen mut nykyään en ees halua kuulla sen nimeä ja yhtä mulla on niin kauhee ikävä.</33 miten vitussa kaikki tapahtuu ? miten vitussa mä voin tietää paljon asioita vaikka mä en oikeesti tiä mitään ? ja muita tollasia ärsyttäviä kysymyksiä joista mä voisin jutella tuntikausia jonkun ihmisen kanssa jonka kanssa pystyis juttelee tollasesta pitkän aikaa. joka haluais filosofoida mun kanssa. on mulla sellanenki ihminen mut se asuu kauheen kaukana. ja vaikka me vasta eilen nähtiin ni mulla on sitä taas ikävä. PRKL.

emmä jaksa enää kirjotella, mä jatkan irkkaamista ja galtsuttamista taas ihan kympillä. :pp joillain on varmaa pahempiaki murheita ku mulla ja mä kirjotan hirveet litaniat omista “murheistani” joita en ees omista. kai se on tää ikä ?