angstien KINGI.

sä et oo muuttunut yhtään ..

sun äänes , katsees , ja liikkees . muistuttaa mua illoista vuosien takaa ,
jolloin maailman oli vain meidän .
nauroimme tähdet tanssimaan ,
juoksimme maailman pyörimään .
syysillan kylmyyskään ei ajanut meitä pois .

mutta nyt kaikki on toisin ..

sä tuhosit kaikki muistot pois .
aloitit uuden elämän , mielestäsi paremman .
halusitko unohtaa kaiken sen lämmön ?
sä et antanut minun pelastaa sua pimeydeltä ,
torjuit mut , vetäydyit kuoreesi .
mä yritin , tiedä se .

nyt haluaisin tulla luoksesi ,
halata sua lämpimästi .
Kertoa sulle , kuinka tärkeä olit mulle silloin .
mutta mut on kahlittu tähän ,
jokin pitää mut paikoillaan .
vain katseeni huutaa , ”minä rakastin sinua .”

aika tappaa , sanotaan.
me annoimme sen tappaa meidätkin ..

mikä meitä vaivaa ?
emme voi unohtaa ,
emme kykene jatkamaan .
erosimme kahteen eri maailmaan .

jokin vetää minua puoleesi.
haluan kuulla äänesi , nähdä katseesi .
kaikki päivät, mukanani muistojen haamu .
tuleeko meille vielä uusi aamu ?

——-

muistatko ne päivät
kun silmäsi taistelivat kilpaa taivaan kanssa
kun aurinko paistoi ja puut loivat varjoja
hymyileville kasvoillemme

me juoksimme sadetta karkuun
käperryimme katoksen alle lähekkäin
kuuntelimme sadepisaroiden rummutusta
laulaen, hyräillen hiljaa mukana

nyt kun seisomme
hiljaa, vierekkäin, jäätyneen taivaan alla
emme puhu, emme hymyile, emme tunne
sillä ajan jäätävä koura on saanut meidät kiinni

hiljaa muistot murskautuvat
palavat kuin tähdenlento ilmakehään
tämä unenomainen lumisade
on meidän hajonneet muistomme

——-

vaikka et muistaisi
niin kuin minä

aina kaunein
tuo soitto jota en
koskaan ehtinyt kuulla

meille avattu verho
häivähdys valoa

kun emme vielä tienneet
ja oli vain hetki

aavistus jostain
ihmeellisestä

oli kaikki.