Against Nature?

Kesä on ihanaa. Rakastan kesää. Paitsi että nyt on jo liian lämmintä. Daamn.
Kesäloma on alkanut hyvin, todella hyvin <3 Sain kelvollisen todistuksen (taisin saada, mutta päätä itse), sunnuntaina pääsin Jumboon ja sain maastohousut (vihdoin!), Teräsbetonin mustan t-paidan jossa lukee ”Soturi”, armeijan vihreän Jopon sekä maastokuvioisen huivin. Maanantaina alkoi sarjakuvakurssi, ja siellä on todella kiva~ Meitä on siellä kymmenen, joista 7 on tuttua. Olen saanut jo yhden stripin melkein valmiiksi. Se on sellainen sarjisstrippi, jonka ideana oli osittain käyttää valmiita hahmoja - kurssi pidetään kirjastossa, joten astelin sarjishyllylle ja nappasin Pikku Vampyyri menee kouluun - kirjan ja hiiviskelin takaisin takahuoneeseen. Tänään harrastettiin karikatyyliä, ja ihmisen piirtämistä. (En oikeastaan tehnyt kaikkia tehtäviä, kun suunnittelin jo sitä sivun pituista sarjakuvaa… hmm, hmm.)
Tälläistä sitä saatiin aikaan. Ostin myös kirjakaupasta uuden kierrevihon luonnostelua varten ja kirpputorilta mustan hihattoman; se maksoikin huikeat 50 senttiä :’D

Olen kerennyt myös itkeä, toissapäivänä nimittäin. Laura soitti ihan yhtäkkiä, vaikka luulin että saisin tyttöön yhteyden vasta 11. päivä, kun allekirjoittaneen saldo aukeaa… Lauralla kun ei ole saldoa, eikä mahdollisuutta käyttää kännykkäänsä tällä hetkellä. Kuitenkin puhutiin pitkään, kaksi tuntia. Ekaa kertaa mäkin avauduin jolle kulle kokonaan kaikesta - siitä miten mä en oikeasti halua kasvaa aikuiseksi, miten mua ärsyttää ettei kukaan näe että jokin mua vaivaa ja muuta. Laura väittää kiven kovaan että olen masentunut, mutta enpä tiedä. Tuskin masentunut toista tunnistaa, oikeasti. Mutta miksi nyt kerroin kaikesta sille? Varmaan siksi, että Laurakin melkein itki, ja kertoi ahdistuksesta ääni säröllä. Hetkeksi vain heitin vainoharhan narikkaan, ja itkin puhelimeen.

(Löin kyllä osan leikiksi, kun Laura sanoi että sen puhelin on ihan märkä. ”Mitä, itkeksä sun korvien kautta?!”)

Oon kuunnelut musiikkia…. Apulanta kausi on mennyt ohitse, ja Kotiteollisuus soi ympäri vuorokauden, melkein. Ihania kappaleita, suosittelen. Ihania lyriikoita, ihania säveliä. Rakastan. Rakastan tätä musiikkia. En tajua, miten joku voi olla pitämättä Kotiteollisuuden tuotoksista…

Pyöräilin tänään kirpputorilta kotiin ilman kenkiä, skeittikengät tarakalla. On niin kuuma- onneksi on nyt tämä todella lyhyt tukka. (Korkeintaan kaksi senttiä pitkä.) Kuolisin varmaan pitkällä tukalla. Tää ei ees oo enää musta, vaan mun luonnolinen väri pääsee näkyviin…. vittu. Ois tarkoitus päästä koko lauantaipäiväksi Lauralle. Jos en pääse niin… mä varmaan vietä koko viikonlopun ja seuraavan viikon omassa huoneessani, kunnes pääsen sinne. Ihan totta. Mulla on jo vieroitusoireita Laurasta…

Ulkona on myrskyistä, pimenevää ja tuulista. Sekä pilvistä tietenkin. Huoh.

Tänään tuli taas sellainen ihana hetki! Niitä tulee aina välillä. Liikunta tunnilla minua alkoi oikeastin vituttaa, kaikki se tyhmä juokseminen jonkun vammasen pallon pelässä jota kuta joku lyö. Kaikki sanaton syyllistäminen vain jonkun vitun pallon takia. Se ärsytti, mutta samalla oli todella huvittavaa. Oli huvittavaa nähdä, miten jotkut oikeasti ottivat sen tosissaan. Pallon perässä juoksemisen. Herran jumala. Pesis on oikeasti tyhmä peli, samoin kaikki muut. Mitä mieltä on pelata, jos ei ole pakko? Koko elämä on peliä, mutta meidän on pakko pelata. Silti jotkut meistä haluavat pelata vapaa-ajallaan… mie en tajuu…

Mutta se ei ollut pääasiani! Ei! Olin ihan maassa, kun sain tuollaisen oivalluksen (kaikki on turhaa, minkä olinkin jo tajunnut, mutta tajusin ettei kaikki tienneet sitä). Tuli surullinen olo, kun katseli toisten ponnistelu turhan eteen. Koska kaikki vain on niin hyödytöntä…

No niin, taas; piti kirjoittaa tänne iloisista asioista ja HETI alan synkistellä. Hyvä Sofia, hyvä. Tolla tavalla sitä piristytään niin.

Yleensä luen jotain kun kävelen kotiin. Nytkin laukussa poltteli Vampyyri Lestat… Lestat on niin fiksu. En kuitenkaan lukenut. Miksen? En tiedä. Otin sukat pois jalasta, tungin ne laukkuuni ja vedin kengät pois jaloista, köytin toisiinsa kiinni ja lähdin kävelemään siinä ilman kenkiä tai sukkia kotiin. Se on niin ihanaa; tuntea asfaltin karkea pinta, mullan kostea huokaus jalkojensa alla. Se on humaltava tunne; vaikka jalkoja poltteli ja kivet pistelivät nahkaani, nautin siitä; ehkä siksi rakastankin niin kesää. Rakastan myös sitä tunnetta, kun sain kulkea vain ohuet ja lyhyet housut jalassa ja hihaton paita päällä… aurinko paistaa, ja aurinko hivelee herkkää valkeaa ihoani, muttei polta ja kevyt tuuli puhaltaa päin kasvoja juuri sopivasti. Yhtä hyvin olisin voinut olla taivaassa.

Koska en lukenut, aloin ajatella asioita jotka yleensä saivat minut itkemään. En nyt itkenyt, ja olen siitä jollain tavalla ylpeä. Ylpeä siitä, että voin ajatella maailman pahuutta ja turhuutta hymy kasvoillani. Taisin saada auringonpistoksen, mutta ymmärsin ettei maailma ole paha, vaan ihmiset ovat. Niin se on.

Oli ihana kiireettömän tunne. Siltäkö tuntuu kuolleena? Oli miten oli, rakastan sitä tunnetta; se iskee aina varoittamatta. Tätä päivää ennen tunsin sen viimeksi kun myöhästyin koulusta, sitä aiemmin tullessani myöhään illalla Petran synttäreiltä. Voi, voisinpa tuntea sen useammin. Jos niin olisi, voisin pakahtua ilosta ja onnesta, eikä minussa enää olisi sijaa kalvavalle surulle ja tuskalle.

Kesä on rakkaus, ja rakkautta on kestänyt tänään tasan 11 kk. <3

Tänään on ollut kiva päivä. Heräsin jo joskus puoli yksitoista täydellisen hiljaisuuden vallitessa, jonka jälkeen kävin suihkussa (säästän teidät tarkemmilta yksityiskohdilta - tämän kerran >:D) ja sen jälkeen menin terasiille. Terassi~ <3 Terassi on rakkaus. Meillä on nykyään sellainen hassu terassi-sydeemi, että ulos mennessä on osa terassista lasilla ympäröityä ja lämpimämpää osaa ja loppu on ihan ulkoterassia. Mikä se oikea sana sellaselle lasi jutulle on? En osaa selittää. Mutta kummiskin, siellä on paljon kivempi lukea/piirtää/kirjoittaa/kuunnella musaa kuin sisällä. On ilmavampaa ja enemmän tilaa. (Ts. voin levittää kaikki roinani pitkin pöytää! Nih! Nytkin siellä on vesivärit, penaali, uusi kansio, papereita, puukynät, akvarellipuukynät, markerit, piirrustuslyijykynät…) Oon jopa saanut tänään jotain aikaiseksi! (Muuta kuin tuhlannut saldoni loppuun, krhm :”’D) Piirsin vihdoin yhden stripin Appelsiinia (nettisarjakuva sivuillani, menes tsekkaamaan. *mainosmainos*), värittänyt tulevan nettisarjakuvani ensimmäisen luvun kannen ja aloittanut rajaamaan sen prologia. Eilen tein äidinkielen vikaa projektia jotain 5 sivua, joten nyt sitä on valmiina 6 sivua kansineen päivineen.

Se on sellainen ”minäkirja”, jonka pitää siis kirjoittaa tekijästään. Yllätys? Päätin heti tunnilla, että minusta kertovan kirjan pitää olla satukirjan näköinen, akvarellipuukynillä väritetty, runoja ja siteerauksia sisältävä. En ole kirjottanut vielä sillä tavalla että ”olen Sofia Katariina *piiiiiip*, ja olen 14 vuotta vanha”. EI! Kirjoitin syntymästäni kertovan sivun osittain vauvakirjan muotoon, kopioin nimilistaa mikä julkaistiin joskus Hesarissa (ketkä ovat 9.2.1993 saaneet tyttölapsen Naistenklinikalla), liitin siihen ultaäänikuvani ja voi lá. Minusta kertovalla sivulla taas on ajatuskartta of mii, änd tekstipätkä siitä miten ”hän ei halua kasvaa aikuiseksi” ja kaunis kuvani ja 1. luokan kuva. Uskokaa pois, olen hieman muuttunut vuodesta 2000. :’D

Laura on kuulemma kasvattanut jotain ”varjokasveja”. Ei aavistustakaan mitä mokomat on. Tuli sellainen mielikuva mussukasta kulkemassa tyhjän kukkaruukun kanssa varjoissa. Kysyin vitsikkäästi, että onko niillä myös varjomultaa. Laura ei tykännyt.
Voi rakkaus, menen ylihuomenna luultavasti Veikkolaan! Jee! Ihanaa! Tykkään! Tanssitaan! *lähtee tanssahtelemaan elämän kanssa*

(R.I.P Dumby! Haha!)

Tänään oli tämän kevään vika näytös Levottomasta Tuhkimosta Klaukkalan Roinelassa. Syksyllä on vielä yksi näytös, ja sitten se on ohi 8< (Mie en oikein tiedä onko se hyvä vai huono…. on oikeasti tosi kiva näytellä, enkä mä edes yhtään jännitä, mutta sama näytelmä alkaa aina hieman ”junnaamaan” paikallaan.) Tän iltanen näytös ei kyl ollu musta mitenkään hehkee, vaikka oli oikee lava ja kaikkea, mutta Ahjolassa oli Sumufesteillä paljon parempi fiilis :’D Jännitti jopa, sopivassa määrin.

Angst angst, olen köyhä. Oon kuitenkin alle viikossa raapinu kasaan yli 20 euroa! Enkä oikeestaan oo tehny mitään…. ihmeellistä, että silloin kun alkaa pitämään listaa tuloistaan ja menoistaan, eikä joka päivä osta vähän suklaata, niin sitä vaurastuu ihan silmissä. Tämäkin vain siitä, että viime kuukaudessa olin onnistunut kuluttamaan tililtäni yli 40 euroa…. nelkyt euroa! Tajuatteko! Olisin saanut sillä rahalla kauheesit piirrustusvälineitä tai vaikka housut tai paidan Backstreetin alesta ;_; Viilviil vaan sullekki! Ei oo kivaa…. en oo ees ostanut itse mitään koko viikkona, mistä sietää olla ylpee! Huomenna ajattelin kyllä investoida yhteen paksuun mustaan tussiin, mutta se on sen arvoista. Muuten ei saa mitään piirrettyä ^-^”

Hmm, tänään on Sofian päivä. Meitin nimipäivä sii-is. Iskä ei näyttänyt muistaneen koko päivää (muistin itsekin vasta eilen, kun Petra tuskaili sen kanssa, miten ei saa nimpparikorttiani valmiiksi), mutta kun hän haki minet sieltä Roinelasta, olin saanut suklaalevyn! :'’D Voin säästää sitä koko loppukevään, nyt se on nimittäin jääkaapissa. (Jääkaapissa ollut suklaa on parempaa; hieman viileää, ja mukavan jäykkää.) No juu.

(Kuinka montaa alkaa aivasta, kun tulee sisltä auringon valoon? Minä tunnustaudun! Samoin kuviskoulun ope ”Setä Frans tha rehtori” - ovela peitenimi, hää on Kivireen rumpali - reagoi aurinkoon samalla tavalla. Se sanoi että se johtuu siitä, kun auringon valo ’menee nenään’. Jaahas jaahas.)