Pistää vaan ihmettelemään, että mikä ihmisiä oikeen vaivaa?

Vapaa-aikana ei ole mitään muuta tekemistä kuin tässä helv*tin tietokoneella istuminen ja/tai elokuvien katsominen. Onhan elokuvienkin katselu mukavaa, mutta jos ei ole tosiaan muuta tekemistä niin kyllä sekin alkaa puuduttamaan jos katsot joka päivä 4 elokuvaa. Ulkona olisi kiva olla, mutta kun ei siellä yksin jaksa olla. Eikä täällä kaupungilla edes ole mitään mihin mennä, pitäisi matkustaa jonnekkin maalle. Joka hiton paikassa on ihmisiä, autoja, katuvaloja, koiria, lapsia… Eihän tätä kestä kukaan!

Ystävien kanssa voisi keksiä tekemistä, esim. kahvittelua, elokuvailtoja, ulkona pyörimistä, kameralla pelleilyä, ostoksilla käyntiä, sekoilua, “bile iltoja” , yms yms yms. Mutta kun ei tästä perkeleen maailmasta löydy yhtään ainutta oikeaa ystävää.

Ja tämä kerrostalo asuminen!!!! Maksat hirveät määrät vuokraa ihmiselle, jota et ole välttämättä koskaan edes tavannut. Ääniä ei saa asumisesta lähteä, naapureita et tunne, korkeintaan näet niitäkin vilaukselta kerran kuukaudessa. Yöllä pitää olla ihan hiljaa, jottei naapurit häiriinny. Itse kun vielä olen tälläinen yö eläjä.. Jos käyt parvekkeella tupakalla, heti on joku huutamassa ja valittamassa kuinka se häiritsee. Mutta valittajat itse saavat riidellä läpi vuorokauden kovaäänisesti ja paiskoa ovia sekä tavaroita keskellä yötä. Ja miksi, oi miksi ne koirat pitää jättää yksin sinne asuntoon?? On mukavaa kuunnella koko päivä kun kaksi koiraa haukkuu ja räkyttää, koska omistaja jättää ne aina yksin. Mutta odotahan vaan jos joskus olet oikein hyvällä tuulella, ostat muutaman oluen ja kuuntelet vähän kovemmalla musiikkia. Heti kyllä muistaa naapuri huomauttaa, kuinka tuo kamala musiikki kuuluu seinän läpi. Siihen loppuukin sitten se hyvä olo ja iloinen mieli. Niin, että tervetuloa vaan kaupunkiin!

Jälleen kerran eksyin tuolle sivustolle, vaikka päätin etten enää koskaan lue tuolta mitään. En vain ymmärrä, miksi tuo on Jumala vihaa gootteja? Eihän tuolla ole gooteista yhtään mitään! Muutama goottibändi mainittiin parissa kohtaa ja loput onkin sitten heviä, metallia ja rockia. Tuon sivuston tekijä pitäisi ampua mitään kyselemättä ja dumpata ruumis jonnekin kaatopaikalle. Toivokaamme että koko sivusto on vain huono, mauton vitsi.

Vielä vähän natinaa uskovaisista. Odottelin bussia eräänä päivänä, kun vanhempi mieshenkilö kierteli minun lähettyvillä ja katseli minua kuin jotain roskaa. Hetken päästä mies tuli lähemmäs ja kysyi että olenko muusikko kun olen niin erikoisesti pukeutunut. Vastasin että en, mies jatkoi että häntä vain kiinnosti ja siksi kysyi. Kohta mies avasi suunsa ja sanoi että on niin huolestuttavaa kun järjestäytynyt rikollisuus on levinnyt jo suomeenkin ja vihjasi että olisin rikollinen. Sen jälkeen hän kaivoi jonkin lehden ja alkoi tuputtaa uskontoaan. Mikä oikeus uskovilla on väkisin tyrkyttää omaa uskontoaan? Suomessa on olevinaan uskonnonvapaus, mutta ei ole siltä koskaan vaikuttanut. Jo ala-asteella alkaa se tuputus, sitä jatkuu niin kauan että olet koulusi känyt mutta senkin jälkeen sitä saa vaan kestää. Jos sanot ettei kiinnosta, sinut haukutaan moraalittomaksi nuoreksi, joka joutuu ikuiseen kadotukseen kärsimään. Itse kokeilen seuraavalla kerralla, kun joku tulee tyrkyttämään uskontoaan, tuputtaa saatananpalvontaa kyseiselle tyrkyttäjälle. Ei, en ole saatananpalvoja! En todellakaan, haluan vain nähdä reaktioita.. Entä jos jakaisin kaikkiin koteihin “Saatananpalvonnan ABC- Saatananpalvonnan alkeet” oppaita? Tai “Kuinka tehdä rituaalimurha?” Saisin varmaan poliisit perääni, eli se siitä uskonnon ja sananvapaudesta.

Välillä on vain niitä päiviä kun ei osaa/jaksa muuta kuin murehtia ja itkeskellä. Vaikka nyt tuntuu että menee hyvin, niin entäs vuoden päästä? Vaikka minä olen muuttunut parempaan suuntaan niin se ei tarkoita että muut ihmiset olisivat tehneet samoin. Kaikki entiset “ystävät” hylkäsivät minut ja nyt itse hylkäsin loputkin, koska yksikään niistä ihmisistä ei ole koskaan ollut oikea ystävä. Jokainen niistä “ystävistä” kohteli mua huonosti, heitä ei kiinnostanut mun seura.. Aina löytyi jotain parempaa ja mielenkiintoisempaa. Kukaan heistä ei tullut mun luokse kun kutsuin, minun täytyi aina mennä heidän luokse. Se on nyt ohi, en enää halua olla kaikkien pompoteltavana roskapussina. Mutta, mistä ja miten sellaisia oikeita ystäviä saisi?

Olisi niin paljon kerrottavaa.. Iloja, suruja, haaveita ja unelmia. Lähinnä suruja.. Mutta ei ole ketään niitä kuuntelemassa. Tyydyn siis vuodattamaan tänne näitä vähäisiä tiedon muruja omasta turhasta ja merkityksettömästä elämästäni. Ehkä joku näitä joskus lukee ja saa tyydytystä siitä kuinka huonosti minulla menee ja kuinka paljon paremmin juuri hänellä asiat on.