Falling Down
Taas minulla on tämä typerä olo. Pyörin vain levottomana kämpässäni ja kaikki tuntuu niin turhalta, toivottomalta ja masentavalta. Tätäkö tämä elämä tosiaan sitten on? Käydään töissä(jossa ei välttämättä edes viihdy), tullaan kotiin, sitten suihkuun, jääkaapille hakemaan ruokaa, eväiden teko seuraavaksi työpäiväksi, sitten muutama tunti vapaata ja nukkumaan. Taikka toinen vaihtoehto: Olet työttömänä ja joka hiton päivä on samaa pas*aa tunnista toiseen.
Vapaa-aikana ei ole mitään muuta tekemistä kuin tässä helv*tin tietokoneella istuminen ja/tai elokuvien katsominen. Onhan elokuvienkin katselu mukavaa, mutta jos ei ole tosiaan muuta tekemistä niin kyllä sekin alkaa puuduttamaan jos katsot joka päivä 4 elokuvaa. Ulkona olisi kiva olla, mutta kun ei siellä yksin jaksa olla. Eikä täällä kaupungilla edes ole mitään mihin mennä, pitäisi matkustaa jonnekkin maalle. Joka hiton paikassa on ihmisiä, autoja, katuvaloja, koiria, lapsia… Eihän tätä kestä kukaan!
Ystävien kanssa voisi keksiä tekemistä, esim. kahvittelua, elokuvailtoja, ulkona pyörimistä, kameralla pelleilyä, ostoksilla käyntiä, sekoilua, “bile iltoja” , yms yms yms. Mutta kun ei tästä perkeleen maailmasta löydy yhtään ainutta oikeaa ystävää.
Ja tämä kerrostalo asuminen!!!! Maksat hirveät määrät vuokraa ihmiselle, jota et ole välttämättä koskaan edes tavannut. Ääniä ei saa asumisesta lähteä, naapureita et tunne, korkeintaan näet niitäkin vilaukselta kerran kuukaudessa. Yöllä pitää olla ihan hiljaa, jottei naapurit häiriinny. Itse kun vielä olen tälläinen yö eläjä.. Jos käyt parvekkeella tupakalla, heti on joku huutamassa ja valittamassa kuinka se häiritsee. Mutta valittajat itse saavat riidellä läpi vuorokauden kovaäänisesti ja paiskoa ovia sekä tavaroita keskellä yötä. Ja miksi, oi miksi ne koirat pitää jättää yksin sinne asuntoon?? On mukavaa kuunnella koko päivä kun kaksi koiraa haukkuu ja räkyttää, koska omistaja jättää ne aina yksin. Mutta odotahan vaan jos joskus olet oikein hyvällä tuulella, ostat muutaman oluen ja kuuntelet vähän kovemmalla musiikkia. Heti kyllä muistaa naapuri huomauttaa, kuinka tuo kamala musiikki kuuluu seinän läpi. Siihen loppuukin sitten se hyvä olo ja iloinen mieli. Niin, että tervetuloa vaan kaupunkiin!